She packed up her bags

EDIT 23.8
Unohdin ihan kokonaan kirjottaa yhden jutun! Teksti kuulosti jotenkin kauhean negatiivissävytteiseltä, vaikkei tarkoitus ollut tehdä niin! Miun piti vielä kirjoittaa, että vaikka asuinalue näytti jokseenkin kamalalta, niin kämppä oli TODELLA SIISTI. Kylppäri oli siisteystasoltaan kuin suoraan IKEAn kuvastosta, lattioissa ja seinissä ei ollut epämääräisiä tahroja tai reikiä, ja huone oli aivan moitteettomassa kunnossa. Olen todella iloinen että sain tämän asunnon, jos miettii niitä jotka joutuvat väliaikaismajoituksiin hostelleihin ja partiomajoihin, koska asuntoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Tämä on hyvä alku, ja myöhemmin voi hakea esim. yksiötä, kuten minäkin aion toivottavasti ensi vuonna tehdä. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka alkujärkytys olikin aikamoinen!

Ja äidille sekä mummolle mahdoton kiitos muuttoavusta, ilman teitä en ois siitä selvinny. Kuvitelkaa nyt, pian 78-vuotias mummoni oli muuttoapuna!!! <3 font="font">

Irtaimistoni on nyt vihdoin ja viimein tulevassa kotikaupungissani, Lappeenrannassa :-)

Pienten eksymisten ja avunpyyntöjen siivittämänä pääsin kuin pääsinkin LOASin toimistolle hakemaan kotini avainta. Se tunne kun sain avaimen käteeni, oli ihan kummallinen. Sillä pienellä metallisella ja muovisella kapistuksella mie pääsisin omaan asuntooni ihmettelemään. Kysyin LOASin tädiltä apua bussien kanssa, hyppäsin Helsingintien varresta bussiin kohti miun kaupunginosaa.

Asuinalueen näkeminen oli pieni järkytys. Ne jotka tietävät miltä Joensuun Rantakylä näyttää niin, no. Paikka näyttää samalta, mutta paljon autiommalta ja karummalta. Astelin kuitenkin itsevarmoin askelin kohti osoitettani, vaikka talon julkisivu näyttikin aivan kuraiselta. Toisaalta, eipä mitään/ketään pidä tuomita ulkokuoren perusteella!

Menin oikealle talolle, aukaisin oven ja astelin toiseen kerrokseen, jossa asuntoni sijaitsee. Aukaisin oven, ketään ei ollut kotona. Kokeilin avainta ensimmäisen huoneen oveen, sen isomman, mutta eihän se tietenkään sopinut lukkoon. Kirosin hetken ja siirryin toiselle ovelle, aukaisin sen ja suupieleni kyllä valahtivat maahan asti. Huone oli aivan tajuttoman pieni! En ollut millään tasolla iloinen. Laskin repun selästäni ja istuin työtuoliin. Olin todella pettynyt.

Lappeenrantaan muuttava ystäväni Joonas tuli sitten käymään miun luona, sillä koulu alkoi jo tällä viikolla, joten hän oli kerennyt olla ns "huudeilla" jo jonkin aikaa. Purin ärsytystäni sitten Joonakseen, joka parhaansa mukaan yritti piristää. Tieto siitä, että herran soluasunnon huone on 25 neliön kokoinen ei helpottanut miun oloa, sillä miulla on 10 neliötä vähemmän tilaa... :-D

Käytiin läheisessä leipomossa kahvilla, ja miun piti sitten aika piakkoin suunnata takisin kämpälle, kun äiti ja mummo tulivat autolla muutokuorman kanssa perästä. Äitinkin ilme oli todella priceless kun se näki miun huoneen, haha! Alettiin kuitenkin kantamaan tavaroita kämppään ja purkamaan niitä. Pikkuhiljaa miun käsitys sitä huonetta kohtaan alko muuttua, kun omat tutut ja rakkaat tavarat ja koriste-esineet alko löytää paikkaansa. Laatikot saatiin purettua ja pakattua turhat takaisin autoon. Lähdettiin yötä vasten ajelemaan takasin kohti Joensuuta, oli kyllä elämäni tahkein automatka!

Paras yllätys oli ehkä kämppis. Oltiin miun huoneessa järjestelemässä tavaroita, kun ovi kolahti. Äiti kuiskas että "no mene nyt tervehtimään!" ja varovasti kurkistin oveni ulkopuolelle. Mie sanoin varovasti moi, ja oikein huomasin miten molemmilla sytty lamppu.

"Sie näytät hirveen tutulta!"
"Mie tunnen siut, sie olit samaan aikaan siellä Norjan leirillä!"

Voitteko kuvitella :-D LOASilla on vaikka hur mycket niitä asuntokohteita, ja miulle sattuu tuttu kämppis! En muistanu sen tytön nimeä, mutta kasvot tunnistin välittömästi. Oltiin tosiaan Norjassa vuonna 2009 samaan aikaan kansainvälisellä 4H-leirillä, ja siellä muistaakseni vaihdettiin muutamia ajatuksia. How lucky am I? Olo helpottui kyllä huomattavasti! Sovittiin jo vähän keittiönkaappien jakoa, kerroin että miun tuomat mikro ja imuri voivat olla ihan hyvin yhteisessä käytössä jne. Tuli sellainen tunne, että yhteiselo tulee varmasti sujumaan hyvin :-)

Mutta nyt kuvia!

Näkymä etuovelta sisälle

Kylpyhuone, ihan armottoman pieni, ei mitään kaappeja

Keittiö. Verhot toivottavasti lähtee vaihtoon!

Miun huone, näkemä ovelta huoneeseen :-)

Näkymä ovelle päin

Sain isosiskoltani aika kätevän IKEAn ovinaulakkosysteemin,

oven saa laitettua kiinni vaikka naulakko onkin paikallaan!

Iso plussa tuli kyllä näistä palapeileistä, koska mie kerkesin jo

panikoida kokovartalopeilin ostamista.

Vaatekaapit, kaikki vaatteet mahtu paikoilleen! Sain talvitakitkin yläkomeroon.

Sellaiselta se näyttää, pienihän se on mutta onhan se koti! Sunnuntaina lähden sitten ns. lopullisesti omaan kotiin, sitten sitä ollaankin virallisesti lappeenrantalaisia :-) Palataan asiaan Lappeenrannassa, nyt aion pyhittää nämä viimeiset joensuussaolopäivät kavereille ja perheelle, adjöö!