Special day, huh?

Happy 19th birthday to me!!!

Oh wow

Teitä lukijoita on jo 31. 

Vau, olen otettu. 

Kiitos teille kun olette kiinnostuneita seuramaan miun menoa!

❤❤❤

She packed up her bags

EDIT 23.8
Unohdin ihan kokonaan kirjottaa yhden jutun! Teksti kuulosti jotenkin kauhean negatiivissävytteiseltä, vaikkei tarkoitus ollut tehdä niin! Miun piti vielä kirjoittaa, että vaikka asuinalue näytti jokseenkin kamalalta, niin kämppä oli TODELLA SIISTI. Kylppäri oli siisteystasoltaan kuin suoraan IKEAn kuvastosta, lattioissa ja seinissä ei ollut epämääräisiä tahroja tai reikiä, ja huone oli aivan moitteettomassa kunnossa. Olen todella iloinen että sain tämän asunnon, jos miettii niitä jotka joutuvat väliaikaismajoituksiin hostelleihin ja partiomajoihin, koska asuntoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Tämä on hyvä alku, ja myöhemmin voi hakea esim. yksiötä, kuten minäkin aion toivottavasti ensi vuonna tehdä. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka alkujärkytys olikin aikamoinen!

Ja äidille sekä mummolle mahdoton kiitos muuttoavusta, ilman teitä en ois siitä selvinny. Kuvitelkaa nyt, pian 78-vuotias mummoni oli muuttoapuna!!! <3 font="font">

Irtaimistoni on nyt vihdoin ja viimein tulevassa kotikaupungissani, Lappeenrannassa :-)

Pienten eksymisten ja avunpyyntöjen siivittämänä pääsin kuin pääsinkin LOASin toimistolle hakemaan kotini avainta. Se tunne kun sain avaimen käteeni, oli ihan kummallinen. Sillä pienellä metallisella ja muovisella kapistuksella mie pääsisin omaan asuntooni ihmettelemään. Kysyin LOASin tädiltä apua bussien kanssa, hyppäsin Helsingintien varresta bussiin kohti miun kaupunginosaa.

Asuinalueen näkeminen oli pieni järkytys. Ne jotka tietävät miltä Joensuun Rantakylä näyttää niin, no. Paikka näyttää samalta, mutta paljon autiommalta ja karummalta. Astelin kuitenkin itsevarmoin askelin kohti osoitettani, vaikka talon julkisivu näyttikin aivan kuraiselta. Toisaalta, eipä mitään/ketään pidä tuomita ulkokuoren perusteella!

Menin oikealle talolle, aukaisin oven ja astelin toiseen kerrokseen, jossa asuntoni sijaitsee. Aukaisin oven, ketään ei ollut kotona. Kokeilin avainta ensimmäisen huoneen oveen, sen isomman, mutta eihän se tietenkään sopinut lukkoon. Kirosin hetken ja siirryin toiselle ovelle, aukaisin sen ja suupieleni kyllä valahtivat maahan asti. Huone oli aivan tajuttoman pieni! En ollut millään tasolla iloinen. Laskin repun selästäni ja istuin työtuoliin. Olin todella pettynyt.

Lappeenrantaan muuttava ystäväni Joonas tuli sitten käymään miun luona, sillä koulu alkoi jo tällä viikolla, joten hän oli kerennyt olla ns "huudeilla" jo jonkin aikaa. Purin ärsytystäni sitten Joonakseen, joka parhaansa mukaan yritti piristää. Tieto siitä, että herran soluasunnon huone on 25 neliön kokoinen ei helpottanut miun oloa, sillä miulla on 10 neliötä vähemmän tilaa... :-D

Käytiin läheisessä leipomossa kahvilla, ja miun piti sitten aika piakkoin suunnata takisin kämpälle, kun äiti ja mummo tulivat autolla muutokuorman kanssa perästä. Äitinkin ilme oli todella priceless kun se näki miun huoneen, haha! Alettiin kuitenkin kantamaan tavaroita kämppään ja purkamaan niitä. Pikkuhiljaa miun käsitys sitä huonetta kohtaan alko muuttua, kun omat tutut ja rakkaat tavarat ja koriste-esineet alko löytää paikkaansa. Laatikot saatiin purettua ja pakattua turhat takaisin autoon. Lähdettiin yötä vasten ajelemaan takasin kohti Joensuuta, oli kyllä elämäni tahkein automatka!

Paras yllätys oli ehkä kämppis. Oltiin miun huoneessa järjestelemässä tavaroita, kun ovi kolahti. Äiti kuiskas että "no mene nyt tervehtimään!" ja varovasti kurkistin oveni ulkopuolelle. Mie sanoin varovasti moi, ja oikein huomasin miten molemmilla sytty lamppu.

"Sie näytät hirveen tutulta!"
"Mie tunnen siut, sie olit samaan aikaan siellä Norjan leirillä!"

Voitteko kuvitella :-D LOASilla on vaikka hur mycket niitä asuntokohteita, ja miulle sattuu tuttu kämppis! En muistanu sen tytön nimeä, mutta kasvot tunnistin välittömästi. Oltiin tosiaan Norjassa vuonna 2009 samaan aikaan kansainvälisellä 4H-leirillä, ja siellä muistaakseni vaihdettiin muutamia ajatuksia. How lucky am I? Olo helpottui kyllä huomattavasti! Sovittiin jo vähän keittiönkaappien jakoa, kerroin että miun tuomat mikro ja imuri voivat olla ihan hyvin yhteisessä käytössä jne. Tuli sellainen tunne, että yhteiselo tulee varmasti sujumaan hyvin :-)

Mutta nyt kuvia!

Näkymä etuovelta sisälle

Kylpyhuone, ihan armottoman pieni, ei mitään kaappeja

Keittiö. Verhot toivottavasti lähtee vaihtoon!

Miun huone, näkemä ovelta huoneeseen :-)

Näkymä ovelle päin

Sain isosiskoltani aika kätevän IKEAn ovinaulakkosysteemin,

oven saa laitettua kiinni vaikka naulakko onkin paikallaan!

Iso plussa tuli kyllä näistä palapeileistä, koska mie kerkesin jo

panikoida kokovartalopeilin ostamista.

Vaatekaapit, kaikki vaatteet mahtu paikoilleen! Sain talvitakitkin yläkomeroon.

Sellaiselta se näyttää, pienihän se on mutta onhan se koti! Sunnuntaina lähden sitten ns. lopullisesti omaan kotiin, sitten sitä ollaankin virallisesti lappeenrantalaisia :-) Palataan asiaan Lappeenrannassa, nyt aion pyhittää nämä viimeiset joensuussaolopäivät kavereille ja perheelle, adjöö!

There she goes (almost)

Hai! Huomenna lähtee Miss M:n tavarat kohti Etelä-Karjalaa! Pakun takapaksi on kattoansa myöten täynnä muuttolaatikoita lisukkeenaan sohva (joka toivottavasti mahtuu miun huoneeseen). Vähän jänskättää, miun pitää huomenna mennä klo 9 junalla Jns-Lpr, suunnistaa juna-asemalta LOAS:in toimistolle (Lappeenrannan alueen opiskelija-asuntosäätiö), hakea miun kämpän avain sieltä, ja löytää perille omaan kotiin. En oo mikään hyvä suunnistaja, mutta onneks on nää nykypelit (aka. älypuhelimet) joilla voi suunnistaa. Mielelläni menisin tietysti bussilla, vaikka ei tuota käveltävää ole yhteensä kuin joku 5-6km, eli miun normaalin kävely/juoksulenkin verran. Tuuliviiri-laiskuus iskee, minkäs teet! :-D

Suunta on toi, siellä ei kyllä oo rantaa.

Fiilis on pretty good, eiköhän tää tyttö selviä! Yritän huomenna postailla teille sieltä kämpästä, joudun odottelemaan äitiäni ja mummoani klo 15-16 asti, sillä ne tulee perästä autolla miun tavaroiden kanssa :-)

New laptop

Yeehaw! Sain vihdoin ja viimein uuden läppärin, entinen kun sanoi itsensä irti tammikuun 2. päivä. Vaikkei porukoiden/mummon läppärillä surffailu/blogin päivittäminen oo ollu mikään ongelma, niin onhan se ihan eri asia kun on oma kone, jonne saa asentaa niitä ohjelmia mitä ite haluaa/tarvitsee ja kukaan ei tuu sanomaan että "nyt pois koneelta, pitää tehdä työjuttuja" :-D Tässä on jopa salasanakin, ettei kaikki ihan noin vaan pääse kattomaan miun juttuja, vaikkei miulla kyllä mitään salattavaa oo! Onhan se salasana turvallisuussyistäkin kätevä.

As we can see, webkamerakin toimii oikein moitteettomasti! Läppäri on Packard Bellin Easynote TE-malli, ja sitä saa nyt plussakortilla tarjoushintaan Citymarketeista (ainakin Joensuun Pilkosta!) Miulla ei tällä hetkellä ole omaa nettiä käytössä, vaan surffailen tällä läppärillä käyttäen puhelimen nettiä USB-kaapelin kautta. Kyllä tää nykytekniikka on ihmeellistä! Lappeenrannassa miulla on Soneran kiinteä nettiyhteys käytettävissäni, ja se sisältyy vuokraan.

Tää kone on muuten miun käytöttarkoituksia varten valmis, mutta vielä pitäis asentaa Picasa3 ja Spotify. Entisen koneen kusin kyllä ihan itse, asensin sinne kaikkea turhanpäiväistä, enkä puhdistanut tuuletusaukkoja. Nyt oiskin tarkotus ostaa tälle läppärille sellainen tuuletusalusta, jolla koneen saa irti pöytätasosta. Tiimarista ajattelin ostaa tälle oman suojakuoren, sillä jos kuljetan konetta mukana, haluun ett se on suojattu hyvin. Ajattelin antaa näiden tehtaan jäljiltä olevien suojamuovienkin olla niin kauan kuin ne vain kestävät. :-)

ps. Lappeenranta countdown 11 päivä!

Rock the pole

Wau siis herranjumala en ois ikinä uskonu että joku urheilulaji voi olla noinkin hauskaa!

Kävin tänään ystäväni Lauran luona kylässä tarkoituksena vaihtaa kuulumisia ja vähän "rokata tankoa", ennenkuin toinen muuttaa Ouluun ja minä sinne Lappenrantaan. Ystäväni on käynyt Joensuussa Tanssikoulu Dreamissa tankotanssikursseilla, ja on sittemmin hommanut itselleen tangon kotiin. Eroten yleisimmistä tangoista, Lauralla on staattinen tanko, eli tanko itsessään ei pyöri. "Normaalisti", tai kuten minä olen ymmärtänyt, tanko pyörii, kun siinä pyörii.

Olipas hienosti selitetty :-D

Laura opetti mulle muutamia perusjuttuja, erilaisia spinnejä ja yhden istunnan. Aluks tehtiin jotain pikkupyörähdyksiä, joille on ilmeisesti jonkinlainen hienokin nimitys, mutta Laurakaan ei sitä muistanut. Ehkä hienoimmat asiat mitä osasin; kyynärvarsien varassa seisonta niin, että jalat tulee tankoa vasten, tangolla pääalaspäin roikkuminen (superduper!)
Voin kyllä kertoa, että tässä lajissa tulee kuuma, hiki, joka paikkaan koskee, mutta samalla se on niin hauskaa ettei malttais lopettaa! Toivon kyllä että pääsisin joskus kurssille ja ostaisin kenties oman tangon tulevaisuudessa. Koskaan ei oo varmaan urheilu ollu näin hauskaa. Kyllä meillä reilu tunti vierähti aivan hujauksessa :-) Alla video- ja kuvamatskua! Siis voi video, oon sen verran ylpee kyllä itestäni että kykenin ees tommoseen!

Kesä-95

Se kesä siis oli viimeinen ja me tiedettiin: se loppuu niin

Verivala tehtiin
Ja sormenpäihin kun pistettiin
sa sattui, sattui
Räkänokat rannoilla roikuttiin
Soramontuille pyöräiltiin aina
Hiekka meni suuhun
ja silmiin, silmiin
Ja housunlahkeet täyttyi siitä

Pitää sanoo: "Soitellaan!"
Niin tehdään.
Mut ei silti kuitenkaan.

Marketissa uikkari keltainen
Sinä autoit mua, kun pöllin sen
Koiranputket heinällä täytettiin
Poltettiin
Mä yskin, yskin
Kesä meni äkkiä kuitenkin
Vähän itkin kai, kun pakkailin
Minä menin viimeisen kuorman kanssa
Sä heilutit 
Mä katsoin, katsoin

Syksyllä en tuu enää kouluun
Kirjoitan "hei, hei" luokan tauluun 

The future is near

Kaksi viikkoa, ja mie oon Lappeenrannassa asumassa. Kaks viikkoa ja mie alotan kouluni maanantaina. Kaks viikkoa ja mie oon lappeenrantalainen opiskelija, tupsahtanut Joensuun kupeesta Etelä-Karjalaan ihmettelemään tulevaa elämäänsä. Kahden viikon päästä mie en oo enää vanhassa tutussa Lehmossa heräämässä kolmen kuukauden aikana hyvinkin tutuksi tulleelta patjalta sohvan vierestä. Kahden viikon päästä miun pitäs olla iso tyttö ja pärjätä omillani, käydä itse kaupassa ja tehdä ruokaa, maksaa laskuja ja huolehtia itseni kouluun ilman, että pommiin nukkumispäivinä äiti, isä tai mummo olisi herättämässä.

Tulevaisuus pelottaa ihan kauheasti. Jätän taakseni kaiken sen, mikä on ollut tuttua ja turvallista; koti, kotikaupunki, lukio, perhe, ystävät, harrastukset, tutut lenkkipolut ja uimarannat. Vanhat ja hölmöt läpät ei toimi enää uudessa kaupungissa. Pelottaa ajatus siitä, että paras kaveri ei ookaan heti saatavilla kun tärkeetä asiaa tulee. Uusia ystäviä onneksi saa nopeasti. Ainakin mie toivon niin! 

Pelottaa mennä uuteen kouluun. Kolmen vuoden juurtumisen jälkeen pitääkin muodostaa uudet tukiverkostot. Ympärillä on ainakin kolme kourallista uusia ihmisiä, joista kyllä onneksi suurin osa on aivan samassa tilanteessa kuin mie; uudessa kaupungissa uusien ihmisten ympäröimänä. Odotan innolla uusia ihmisiä! Miusta on ihanaa verkostoitua ja tavata erilaisia tyyppejä. Lukion alottaessa oli semmonen fiilis, että jes, nyt ollaan isojen lasten maailmassa ja tää on ihan eri paikka kuin yläaste. Nyt mennään taas astetta korkeemmalle, ja se on ihan superia! Mutta toisaalta, taas sitä ollaan niitä pienimpiä!

Vaikka pelko ja ahdistus valtaakin miut toisinaan, niin oon ihan pähkinöinä uuden koulun alottamisesta. Nyt tää koulu on oikeasti niin sanotusti "serious business", mie tuun opiskelujeni päätyttyä saamaan itselleni ihan oikean ammatin, työskentelemään oppieni turvin ja hankkimaan itse elantoni. Nyt ollaan todellisessa breaking pointissa. Sanoinkin eilen ystävälleni Lotalle, että tuntuu että seison tasaisella kalliolla, mutta miun molemmilla puolilla on syvät kuilut. Nyt pitäs vaan hypätä sen toisen kuilun yli ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Tosiaan, tää viikko menee aika pitkälti muuttokamoja pakatessa, ja 20. päivä lähdetäänkin noutamaan kämpän avainta ja roudaamaan tavaroita paikoilleen. Asuntoa en oo pohjapiirustusta lukuunottamatta nähnyt, joten kauhulla/innolla odotan, mitä sieltä kämpästä löytyy. Onko kämppis kenties pahemman luokan saatananpalvoja, joka on vuorannut koko kämpän jätesäkeillä ja tunkenut lehmän ruhoja kylppäriin? Vai onko se ammatikoulussa parturi-kampaajaksi opiskeleva himobilettäjä joka ei tunne sanaa "hiljaisuus" tai "kotirauha"? Only God knows mikä minnuu siellä odottaa, mutta avoimin mielin lähdetään liikenteeseen!

Lappeenranta countdown; 13 päivää.

Love is in the air

Lauantaina juhlittiin rakkaan Jonna serkkuni ja hänen miehensä Samin häitä. Jonna ja Sami menivät maistraatissa naimisiin kaksi vuotta sitten, mutta he halusivat kirkkosiunauksen ja oikeat hääjuhlat. Jonna sanoikin, että tämä päivä tuntuu vasta nyt oikealta naimisiinmenolta. Siunaus oli Kontiolahden kirkossa, ja jääjuhlat pidettiin Joensuun Teatteriravintolan lasiterassilla. Siunaustilaisuus oli hyvin kaunis ja herkkä, yleensä en itke edes häissä, mutta nyt oli kyllä pala kurkussa ja tunteet pinnassa. Pappi puhui kauniisti, häämarssi soi ja rakkautta oli ilmassa!

Teatteriravintolan lasiterassilla päästiin juhlimaan lisää. Oli häävalssia, puheita, pelejä ja minun ja siskoni laulamia rakkauslauluja. Harmitti kyllä ettei keretty vetämään Stellan Häävalssia! Juhlat oli kaiken kaikkiaan todella rennot, hauskat ja nuorekkaat, ihan hääparin näköiset. Loppuilta meni aivan hujauksessa, juhlissa oli myös DJ, ja loppuillasta saimme nauttiakin tanssimusiikista. Tanssilattia oli tupaten täynnä sukua niin morsiamen, kuin sulhasenkin puolelta!

Erityisen iloiseksi tulin siitä, että sain nähdä serkkujani. Miulla on serkkuja yhteensä 23, ja suurimman osan kanssa on tullut pidettyä yhteyttä aktiivisesti. En ollut kuitenkaan nähnyt Kuusankoskella asuvaa serkkupoikaani kolmeen-neljään vuoteen, ja yhteydenpitokin oli todella harvakseltaan käytyjä Facebook-keskusteluja. Oli hyvin hämmentävää huomata, miten yhdessä illassa voi kiriä kiinni monta vuotta. Illan viimeisen hitaan tullessa istuttiin serkkupojan kanssa alas ja naureskeltiin sitä, kuinka säälittävältä varmaan näytettiin kaikkien niiden parien keskellä. Se sitten reippaana poikana sano että "no kyllähän myö serkutki voidaan tanssia keskenämme!" Ja valssattiin sitten Johanna Kurkelan Rakkauslaulun tahtiin :-)

Jatkoille mentiin sitten Sokos Hotel Kimmeliin ja yökerho Nightiin jorailemaan jalat puhki. Kotia matkattiin Kuusankosken serkun kanssa taksilla, heitettiin heipat ja luvattiin pitää yhteyttä. Suuniteltiin myös isän puolen suvun serkkujen kanssa, että pidettäisiin serkustapaaminen tässä lähikuukausina. Toivottavasti tämä onnistuu!

Unohdin ottaa kirkkoon kameran mukaan, mutta itse hääjuhlassa räpsin muutamia kuvia, joita saattekin ihastella tässä ja nyt :-)

Miss Farkku-Suomi, lähetään sekoilemaan

Kauko Röyhkän kirjaan perustuva leffa oli kyllä miun mieleen. Rakkautta, rokkia ja nuorten kapinaa. Oman paikkansa etsimistä yhteiskunnasta, joka ei hyväksy muita kuin farkkuperseitä, Deep purplea ja massan mukana kulkemista.

Oli mukava katsoa pitkästä aikaa leffaa, jossa on nuoria näyttelijälupauksia. Olisikohan se ollut Voicella, vai millähän lie radiokanavalla, jossa keskusteltiin tästä kyseisestä leffasta, ja joku sanoi jokseenkin näin, että uudet näyttelijät antavat enemmän mielikuvituksen varaa. Suomalaisissa leffoissa pyörii pitkälti samat näyttelijät, ja sitä jotenkin odottaa enemmän niiden elokuvien näyttelijöiltä, jotka ovat jo enenestään todella tuttuja. Sitä jotenkin odottaa, että näyttelijä, joka on yhdessä leffassa tehnyt loistosuorituksen, tekee samanlaisia muissakin leffoissa. Näitä leffoja katsoessa tulee enemmänkin keskityttyä niiden näyttelijöiden suorituksiin, kuin itse elokuvaan ja sen juonen seuraamiseen.

Oli ilo nähdä uusia näyttelijöitä, joista jokainen teki miun mielestä loistosuorituksen tässä leffassa. Leffassa oli tiettyä ujoutta, mikä puri minnuun. Väldeä näytellyt Mikko Neuvonen varasti miun sydämen heti alusta alkaen. Väldestä tuli jokseenkin nostalgiavibat tuonne yläasteen loppupuolelle ja lukion alkuun, sillä näyttelijä muistutti aivan kahta ystävääni, joihin molempiin tutustuin bändin kautta, jossa soitin rumpuja ja myöhemmin lauloin. Kyseiset henkilöt olivat kyllä riidoissa siihen aikaan, kun toinen lähti tästä mainitsemastani bändistä. Hänen tilalleen minä tulin niitä rumpuja soittamaan.

Takaisin asiaan. Käykää katsomassa Miss Farkku-Suomi leffateatterissa. Mie oon ollu todella harmissani siitä, että nykyisin tulee käytyä todella harvoin leffateatterissa, ja sitäkin vähemmän tulee katsottua suomlaisia elokuvia. Elokuvan näkemisen jälkeen harkitsen kyllä vakavasti Kauko Röyhkän samannimisen kirjan lukemista.

Lopussa olin kyllä todella herkistynyt. Varsin onnistunut leffakatselmus.