Ladies' night out

Kyllä sen nyt huomaa, miten perhettä on ikävä! Se, että saa sovitettua viiden eri naisen aikataulut yhteen, on jo suoranainen lottovoitto.

Miun äiti, isosisko, serkku ja hänen äitinsä, eli setäni vaimo (jota setämieheksi sittemmin ristittiin) tulivat eilen tänne miun luokse Lappeerantaan kyläilemään ja humputtelemaan :-) Naisväki saapui ennen puoltapäivää miun kämpille, kahviteltiin tässä ja lähdettiin kaupungille. (sain muutamia hienoja uuden kodin lahjoja, niistä seuraavassa postauksessa!) Myö shoppailtiin, käytiin syömässä Gringos Locosissa ja kahviteltiin. Oli ihan hulvatonta! Oltiin Sokos Hotel Lappeessa yötä, sillä tänne miun pieneen soluhuoneeseen ei oikein viittä naista mahduteta, ellei sitten yksi nuku sängyn alla ja yksi vaatekaapissa.

Iltasella siemailimme sivistyneesti mm. Baileysia ja Jägermeisteria hotellihuoneessa, rätkätettiin kovaäänisesti vatsalihaksemme niin kipeiksi, että naapurihuoneen asukas tuli jossakin vaiheessa koputtamaan meidän oveen hyvinkin kovin ottein. Hahha! Epäiltiin, että viereinen huone koki jonkinasteisen henkisen järkkymisen meidän juttujen takia. Hässäkkä on juttuna ihan hauska.. (suosittelen Googlettamaan) Ilta jatkui keskustaan Monrepos-nimiseen tanssiravintolaan, ja sieltä myöhemmin Viihdemaailma Ilonaan. Siskon kanssa laulettiin molemmat kerran karaokea muiden taputtaessa villisti. Yhden aikoihin sipsuteltiin takaisin hotelliin unille pehmeisiin lakanoihin.

Miulle perhe ja sukulaiset on todella lähellä sydäntä, ja miusta tuntuu että tällaiset yhteiset ajanvietot vaan vahvistaa sitä tunnetta entisestään. Miulla oli aivan huippuhauska lauantaipäivä, ja kyllähän tuo hymy oli vielä aamupalallakin aika herkässä. :-D

Freshmenparty 2012

Hei taas kaikki siellä ruudun toisella puolella :-)

Aattelin postailla teille muutamia kuvia meidän fuksiaisista, jotka oli siis viime viikon keskiviikkona. Sad but true, vaikka miulla oli oma kamera mukana, kuvia tuli otettua siihen nähden kamalan vähän, vajaa 40 kappaletta. En halua laittaa kuvia luokkakavereista, joissa kasvot näkyvät, sillä minulla ei ole siihen lupaa heiltä. Tässä kuitenkin kuvat miun asusta!

Fuksipäivä lähti käyntiin klo 14, kun siirryimme täysvarustuksessa ulos kuuntelemaan ohjeita ja jakautumaan linja-autoihin. Fuksiaisten tarkoituksena oli siis kiertää pienissä ryhmissä erilaisia rasteja pitkin Lappeenrannan keskustaa, kerätä pisteitä ja eritoten pitää hauskaa. Fuksijoukkueita oli yhteensä 82. Joukkueet koostuivat omista luokkakavereista, meidän luokalta joukkueita oli neljä. Rasteja oli yhteensä 12, myö ei keretty meidän porukan kanssa kiertää ihan kaikkia, mutta ei sillä väliä, päivä oli tosi hauska ja jatkot sitäkin hauskemmat! Ne oli perinteisesti Giggling Marlinissa :-)

She packed up her bags

EDIT 23.8
Unohdin ihan kokonaan kirjottaa yhden jutun! Teksti kuulosti jotenkin kauhean negatiivissävytteiseltä, vaikkei tarkoitus ollut tehdä niin! Miun piti vielä kirjoittaa, että vaikka asuinalue näytti jokseenkin kamalalta, niin kämppä oli TODELLA SIISTI. Kylppäri oli siisteystasoltaan kuin suoraan IKEAn kuvastosta, lattioissa ja seinissä ei ollut epämääräisiä tahroja tai reikiä, ja huone oli aivan moitteettomassa kunnossa. Olen todella iloinen että sain tämän asunnon, jos miettii niitä jotka joutuvat väliaikaismajoituksiin hostelleihin ja partiomajoihin, koska asuntoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Tämä on hyvä alku, ja myöhemmin voi hakea esim. yksiötä, kuten minäkin aion toivottavasti ensi vuonna tehdä. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka alkujärkytys olikin aikamoinen!

Ja äidille sekä mummolle mahdoton kiitos muuttoavusta, ilman teitä en ois siitä selvinny. Kuvitelkaa nyt, pian 78-vuotias mummoni oli muuttoapuna!!! <3 font="font">

Irtaimistoni on nyt vihdoin ja viimein tulevassa kotikaupungissani, Lappeenrannassa :-)

Pienten eksymisten ja avunpyyntöjen siivittämänä pääsin kuin pääsinkin LOASin toimistolle hakemaan kotini avainta. Se tunne kun sain avaimen käteeni, oli ihan kummallinen. Sillä pienellä metallisella ja muovisella kapistuksella mie pääsisin omaan asuntooni ihmettelemään. Kysyin LOASin tädiltä apua bussien kanssa, hyppäsin Helsingintien varresta bussiin kohti miun kaupunginosaa.

Asuinalueen näkeminen oli pieni järkytys. Ne jotka tietävät miltä Joensuun Rantakylä näyttää niin, no. Paikka näyttää samalta, mutta paljon autiommalta ja karummalta. Astelin kuitenkin itsevarmoin askelin kohti osoitettani, vaikka talon julkisivu näyttikin aivan kuraiselta. Toisaalta, eipä mitään/ketään pidä tuomita ulkokuoren perusteella!

Menin oikealle talolle, aukaisin oven ja astelin toiseen kerrokseen, jossa asuntoni sijaitsee. Aukaisin oven, ketään ei ollut kotona. Kokeilin avainta ensimmäisen huoneen oveen, sen isomman, mutta eihän se tietenkään sopinut lukkoon. Kirosin hetken ja siirryin toiselle ovelle, aukaisin sen ja suupieleni kyllä valahtivat maahan asti. Huone oli aivan tajuttoman pieni! En ollut millään tasolla iloinen. Laskin repun selästäni ja istuin työtuoliin. Olin todella pettynyt.

Lappeenrantaan muuttava ystäväni Joonas tuli sitten käymään miun luona, sillä koulu alkoi jo tällä viikolla, joten hän oli kerennyt olla ns "huudeilla" jo jonkin aikaa. Purin ärsytystäni sitten Joonakseen, joka parhaansa mukaan yritti piristää. Tieto siitä, että herran soluasunnon huone on 25 neliön kokoinen ei helpottanut miun oloa, sillä miulla on 10 neliötä vähemmän tilaa... :-D

Käytiin läheisessä leipomossa kahvilla, ja miun piti sitten aika piakkoin suunnata takisin kämpälle, kun äiti ja mummo tulivat autolla muutokuorman kanssa perästä. Äitinkin ilme oli todella priceless kun se näki miun huoneen, haha! Alettiin kuitenkin kantamaan tavaroita kämppään ja purkamaan niitä. Pikkuhiljaa miun käsitys sitä huonetta kohtaan alko muuttua, kun omat tutut ja rakkaat tavarat ja koriste-esineet alko löytää paikkaansa. Laatikot saatiin purettua ja pakattua turhat takaisin autoon. Lähdettiin yötä vasten ajelemaan takasin kohti Joensuuta, oli kyllä elämäni tahkein automatka!

Paras yllätys oli ehkä kämppis. Oltiin miun huoneessa järjestelemässä tavaroita, kun ovi kolahti. Äiti kuiskas että "no mene nyt tervehtimään!" ja varovasti kurkistin oveni ulkopuolelle. Mie sanoin varovasti moi, ja oikein huomasin miten molemmilla sytty lamppu.

"Sie näytät hirveen tutulta!"
"Mie tunnen siut, sie olit samaan aikaan siellä Norjan leirillä!"

Voitteko kuvitella :-D LOASilla on vaikka hur mycket niitä asuntokohteita, ja miulle sattuu tuttu kämppis! En muistanu sen tytön nimeä, mutta kasvot tunnistin välittömästi. Oltiin tosiaan Norjassa vuonna 2009 samaan aikaan kansainvälisellä 4H-leirillä, ja siellä muistaakseni vaihdettiin muutamia ajatuksia. How lucky am I? Olo helpottui kyllä huomattavasti! Sovittiin jo vähän keittiönkaappien jakoa, kerroin että miun tuomat mikro ja imuri voivat olla ihan hyvin yhteisessä käytössä jne. Tuli sellainen tunne, että yhteiselo tulee varmasti sujumaan hyvin :-)

Mutta nyt kuvia!

Näkymä etuovelta sisälle

Kylpyhuone, ihan armottoman pieni, ei mitään kaappeja

Keittiö. Verhot toivottavasti lähtee vaihtoon!

Miun huone, näkemä ovelta huoneeseen :-)

Näkymä ovelle päin

Sain isosiskoltani aika kätevän IKEAn ovinaulakkosysteemin,

oven saa laitettua kiinni vaikka naulakko onkin paikallaan!

Iso plussa tuli kyllä näistä palapeileistä, koska mie kerkesin jo

panikoida kokovartalopeilin ostamista.

Vaatekaapit, kaikki vaatteet mahtu paikoilleen! Sain talvitakitkin yläkomeroon.

Sellaiselta se näyttää, pienihän se on mutta onhan se koti! Sunnuntaina lähden sitten ns. lopullisesti omaan kotiin, sitten sitä ollaankin virallisesti lappeenrantalaisia :-) Palataan asiaan Lappeenrannassa, nyt aion pyhittää nämä viimeiset joensuussaolopäivät kavereille ja perheelle, adjöö!

There she goes (almost)

Hai! Huomenna lähtee Miss M:n tavarat kohti Etelä-Karjalaa! Pakun takapaksi on kattoansa myöten täynnä muuttolaatikoita lisukkeenaan sohva (joka toivottavasti mahtuu miun huoneeseen). Vähän jänskättää, miun pitää huomenna mennä klo 9 junalla Jns-Lpr, suunnistaa juna-asemalta LOAS:in toimistolle (Lappeenrannan alueen opiskelija-asuntosäätiö), hakea miun kämpän avain sieltä, ja löytää perille omaan kotiin. En oo mikään hyvä suunnistaja, mutta onneks on nää nykypelit (aka. älypuhelimet) joilla voi suunnistaa. Mielelläni menisin tietysti bussilla, vaikka ei tuota käveltävää ole yhteensä kuin joku 5-6km, eli miun normaalin kävely/juoksulenkin verran. Tuuliviiri-laiskuus iskee, minkäs teet! :-D

Suunta on toi, siellä ei kyllä oo rantaa.

Fiilis on pretty good, eiköhän tää tyttö selviä! Yritän huomenna postailla teille sieltä kämpästä, joudun odottelemaan äitiäni ja mummoani klo 15-16 asti, sillä ne tulee perästä autolla miun tavaroiden kanssa :-)

Moving