Work hard, laugh harder

Arvostakaa niitä ihmisiä, jotka leikkaa ruohot, haravoi lehvet, putsaa hiekotushiekat, siivoaa tupakan tumpit ja putsaa roskakatokset teidän rivitalo/kerrostaloyhtiön pihasta. Mie arvostan niitä ihmisiä yli kaiken. Fyysinen työnteko on hauskaa, mutta hauskuus on poissa kun oot lehtipuhaltimen kanssa kerrostaloasunnon parvekkeen edessä ja maa on valkokeltasenaan tupakannatsoista.

Tänään on ollu kyllä uskomaton turbopäivä! Olin töissä 5h, kävin moikkaamassa kummityttöä mummon luona, vedin vapaapalokunnan junnuharkkoja ja kävin kahdesti lenkillä. Nyt oon ihan poikki. Selkä napsahtaa varmaan kohta poikki, rakkaudella Stihlin lehtipuhaltaja, jota kanniskelin tänään 5h. Käsi teki yhtä ja samaa liikettä, ja kotiin tullessa miun käsi täris niin paljon, että en meinannu saada lusikoitua ruokaa suuhuni. :-D

Huomenna aikanen herätys taasen, mutta se ei haittaa. Kohta mie alan varmasti tottua tähän aamuheräämiseen jälleen. En voi kylliksi kiittää siitä, että saan olla töissä. :-)

Work = half pain half sport

Talonmies ilmoittautuu! Kaks päivää on hurahtanu töissä, lakaisten ja lehtipuhaltimella leikkien. Tämän päivän 5 tunnin lehtipuhallusseikkailujen jälkeen yläselkä on todella kipeä, se lehtipuhallinreppu ei oo mikään kovinkaan kevyt! Mutta oon todella iloinen siitä että miulla on nyt töitä. Saan samalla hyvää hyötyliikuntaa ja ulkoilmaa. Eilen illallakin olin ihan tööt, kun olin 7h ulkosalla. Huomaa kyllä, että kroppa ei oo taas vähään aikaan altistunu ruumiilliselle työlle, ja paikat on kyllä kieltämättä vähän kipeät, mutta siitä se ajan kanssa tottuu! Molempina päivinä on vaan tullu ihan kamala vilu töiden jälkeen, kun vettä on tullu taivaalta sen kaikissa olomuodoissa. Onneks äitin kokofleeceasu lämmittää kivasti :-)

Nyt kummityttöä moikkaamaan!

Back problems

kuva: http://weheartit.com/

Hei, täällä selkäkipuileva bloggaaja kirjottelee tuskissaan selkätukivyö kaverinaan.

Oon varmaan aikasemmin maininnu siitä, että miun selkä on vähän temppuillu? No, nyt sitä temppuilua on jatkunu jonkun kaks kuukautta, ja miulla alkaa loppua usko, toivo ja rakkaus. Kipu on todella vaihtelevaa; selkä saattaa olla kokonaisen viikon, tai enemmänkin ihan normaali, ja pystyn harrastamaan liikuntaa ja tekemään vaikka kärrinpyöriä halutessani. Sitten se kipukausi alkaa. Aamulla selkä on jäykkä, illalla kipu iskee kuin kirkkaalta taivaalta.

Tänään olin vetämässä vapaapalokunnan junnuharjoituksia tavalliseen tapaani. Istuttiin opetustilassa ja opetin junnuille vuorosyöttöjakoliittimen toimintaperiaatetta, kun yhtäkkiä koin tunnetilan, kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään nikamien väliin ja pyörittänyt puukkoa pari kierrosta ympäri.

Menin IHAN pois toimeltani, en pystyny istumaan, en seisomaan ja pääsin hädintuskin lattialle makaamaan. Keskyty harjoitukset miun kohdalta aika mallikkaasti.

Huomenna soitan heti aamulla terveyskeskuspäivystyksen avautuessa tuohon lähiterveyskeskukseen. Mie haluun tietää mikä tätä selkää vaivaa. Ei miusta mitään ensihoitajaa ja kunnon juoksijaa tuo, jos tää selkä rajottaa elämistä näin paljon. Ihan toden teolla ärsyttää, ja välillä ihan itkettääkki!

Toivottavasti teille muille kuuluu hyvää!