The one and only

Siihen kului kaksi päivää. Siihen kuului juoksemista neljässä eri kauppakeskuksessa. Siihen uhrautui rutkasti aikaa sovituskopissa mekkojen kanssa tuskeilemiseen. ja yhden itkupotkuraivarin sovituskopissa.

MIE LÖYSIN YLIOPPILASMEKON! 

Se on täydellinen; juhlava ja siisti, naisellinen ja just täydellisesti istuva. Kokeilin valehtelematta varmaan kolmeakymmentä mekkoa, ja tuo oli niistä ensimmäinen, jossa ei ollu moitteita. Ajattelin löytäväni mekon noin 40-50€:lla, mutta (semi)halvat vaateketjut petti miut tällä kertaa. Tämä kyseinen yksilö löytyi Halosesta, ja meni hintansa puolesta hieman yli ajatellun budjetin. Ylioppilasjuhlat ovat kuitenkin arvokas ja hieno juhla, yksi elämäni hienoimmista päivistä, ja siksi ajattelinkin, että ehkä nyt ei ole hyvä aika nuukailla. Mekkoa voi kuitenkin käyttää muissakin juhlissa, sillä se on ajaton. Oon tällä hetkellä niin huojentunut, etten oo varmaan koskaan ollu.

Tänään alko todellakin loppua toivo mekon löytämisessä. Sellossa ollessa purskahdin sovituskopissa itkuun (ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen), sillä olo oli todella turhautunut ja ahdistunut. Kyllä, vaatteetkin herättävät todella voimakkaita tunteita. Ne kaikki 29 kokeilemaani mekkoa aiheuttivat kaikkia mahdollisia negatiivisia tunteita. Onneks tää ihanuus pelasti miut totaaliselta hermoromahdukselta!

Ainut minimiinusasia on, että mekon harso-olkaimia pitää muutamalla pistolla laittaa kiinni edestä, että liivit saa kainalon etupuolelta piiloon, sillä ne näkyy sieltä miniminivähän. Muuta moitetta en kyllä keksi. :-)

Päivä on ollu kaiken kaikkiaan TODELLA pitkä ja tunnerikas, nyt on onneksi erityisen hyvä mieli. Katottiin tädin ja serkkutytön kaa Holiday-elokuva (tykkäsin!) ja kohtapuoliin vois rueta unille! Huomenna mennään serkkutytön kanssa Messukeskukseen lemmikkieläinmessuille kattelemaan kaikkia ihania karvapalleroita.

Se on violetti. Oikeenpuolinmainen kangas on alushametta.

ps. quite a long story about one dress?

Here I go again on my own

VR saapui luotettavasti paikalle, vettä tihkuttaa mutta Helsinki tarjoais huomenna +15 astetta lämpöä ja kaupan päälle auringonpaistetta :-) !

Off I go!

kollaasin kuvat weheartit.com

Huomenna 15.17 (toivottavasti) VR:n juna noutaa minut Joensuun rautatieasemalta kohti seikkailua maamme pääkaupunkia kohti. Junani saapuu Helsingin kamaralle 19.48 ja Pasilan asemalta matka jatkuu kohti Etelä-Haagaa ja tätini perheen hellää huomaa.

Luvassa on ekstrahienoa Helsinkihengailua torstain ja maanantain välisenä aikana. Pienen kylän tyttöä vähän hirvittää tuo paikallisliikenne ja erityisesti ratikka, eli stadin kielellä spora, koska en oo koskaan matkustanu sellasella, mutta tarkoitus ois reissun aikana tehdä niin.

OLEN INNOISSANI!

Nään myös armaita ystäviäni, joihin tutustuin Provinssirockissa viime kesänä, sekä Joensuulaista ystävääni joka pääsi juuri Helsinkiin töihin mäkkiin. :-)

Palailen takaisin maanantaina, ja silloin pääseekin heti ystävien kanssa vapun viettoon, jihhuu!

Palaillaan asiaan ensi viikolla, ellen innostu (mikä on hyvin todennäköistä) päivittelemään elämääni Helsingistä käsin!

<3

Destination well known

Instagram on hieno juttu.

Niin myös tää valokuva, minkä löysin maasta töissä ollessani.

Sattuma, kova viittaus torstain lähtöön?

Tuomiokirkko näyttää siltä, kuin se olis tulessa!

Say "yes!" if you agree

Aikaisemmin dissasin tätä poikaa ihan rankalla kädellä, enkä tykännyt hänen biiseistään YHTÄÄN. En siis piirun vertaa, miun mielestä kuulosti typerältä että 15-vuotias poju laulaa tyttöjen iskemisestä. Äänikin oli niin korkea vielä ennen murrosikää, että ihan ärsytti.

Nyt Bieber on saavuttanut jo hienon 18-vuoden iän, hän on ruennut näyttämään jo miehekkäämmältä ja äänikin on syventynyt. Mie kyllä tykkään! Aikaisemmin vaihdoin Nrj:ltä toiselle kanavalle, jos Justin Bieberin biisit alkoivat soimaan, mutta Boyfriendin kuuntelin loppuun saakka. Say I'm nuts, mutta Boyfriend on hyvä biisi. Oon sitä luukuttanu tässä nyt muutaman kerran päiväpuhteekseni. Kenties suomen oma Bieber eli Robin tekee saman tempun, kunhan kasvaa muutaman vuoden?

Pusuja Bieberille ♥

Onko muut samaa mieltä miun kanssa, eikö vieläkään kolahda, vai ootteko alusta asti olleet Bieberfaneja?

Customize your Converse

Mie rakastan tennareita. Ne ei välttämättä oo maailman ergonomisimmat kengät jalalle, mutta sitäkin rennommat löntystelyvälineet. Mie oon jo monta vuotta tallustellu Cheap Mondayn kirppareilta ostetuilla khakin värisillä tennareilla., ja nyt ois kyllä aika ostaa uudet.
Oon vähän painiskellu laadun ja halppiksen välillä; panostaisko rahallisesti ja ostais Converset, vai tyytyiskö ihan markettitennareihin? Converseissä ei niinkään houkuttele se merkki, vaan se että miun mielestä ne on paljon sirommat, kun ne tennarit, joita marketeissa myydään. Markettitennareissa se kärki on jotenkin liian iso ja leveä. Conversejen kestosta en tiedä, kun en ole koskaan käyttänyt, mutta Raila on käyttänyt omiaan varmaann yläasteelta saakka, ja neiti on kuitenkin nyt jo lukion kolmosella.

Conversen sivuilla on aina ilo käydä tsiigailemassa. Ja vähän leikkimässä. Sivuilla on mahdollista tehdä ihan omannäköiset Converset, ja ne saa tilattua, jos haluaa hintaan $80,00.Tällaiset mie tilaisin, jos saisin:

Ehdat festarikengät, näillä kelpais tallustella Provinssissa!

Söpöt ja tyttömäiset.

Miulla oli kerran violetit slim-malliset markettitennarit, joissa oli musta pohja. Ne oli IHANAT!

Onko teillä kokemuksia Converseista? Jos olette ostaneet, kannattaiko satsata ja oletteko olleet tyytyväisiä?

Looking like a woman for a while

Heissan kaikki!

Vihdoin ja viimein ansaittu viikonloppu! Eilen olin aamulla töissä ja iltapäivällä menin hoitamaan yhtä toista työjuttua. Illaksi en keksinyt mitään hirmuisen eksklusiivista tekemistä, joten menin käymään Kontiolahdella nuorisotalolla. Paistettiin pannaria, pelattiin Guitar Heroa ja käytiin pilistelemässä miun kauppakassilla kylillä. :-D Kuinka juntilta se kuulostaakaan..Mukavaa viettää tämmösiä rauhallisia iltoja kotosalla/lähiympäristössä.

Ja tiiättekö, sen jälkeen kun oot ollu lähes koko viikon töissä puoliks miehen näkönen, etkä oo pahemmin poistunu ihmisten ilmoille muuta kuin harrastusten pariin, on ihana laittautua! Miten ihanaa se meikkaaminen ja hiustenlaitto onkaan vähään aikaan. Toisaalta hyvä, että viikolla ei ole tullut pahemmin meikattua, niin ihokin saa levätä hiukan :-) Nyt koeajolle pääsi uusi pitsinapapaita, jota en kyllä ilman aluspaitaa tule käyttämään, ellen sitten saa kesäksi treenattua itselleni esiteltävää pyykkilautaa (which sounds quite impossible). Kiharsin myös hiukseni ja meikkasin. Ihanaa olla nainen!

Tässä saatte myös ensimmäisen kokoasukuvan, jota ei oo otettu peilin kautta! Se kamerajalusta ois edelleen kiva, oi palkkarahat tulkaa jo??

pitsipaita, valkoinen pitkähihainen pusero ja farkut H&M

Ensi viikko on kiva viikko, lähden nimittäin käymään Helsingissä ja majoitun tätini luokse. Ihanaa päästä kunnolla käymään Helsingissä pitkästä aikaa! Viimeksi olen käynyt siellä 2. luokan risteilyn aikaan, ja ihan vain piipahtamassa, kun odottelimme laivan lähtöä. Olen siellä varmaankin sunnuntaihin asti, hyvällä tuurilla maanantaihin jos työnantaja lupaa vapaata. Suunnitelmissa olis nähdä Provinssituttuja, käydä shoppailemassa kevyesti ja erityisen mukavaa olisi käydä muutamilla kirppareilla, kenties muutamilla kirppareilla. Syyslomalla 2010 ollessani Helsingissä halusin kiertää museoita ja kävellä hiukan ympäriinsä, sillä keskustan alue on omalta osaltani aika nähty. Nyt haluaisin käydä ajamassa raitiovaunulla, sillä en oo KOSKAAN ollu sellaisessa! Voi se kyllä olla taas omanlaisensa hupiloma, kun landepaukku lähtee maalta "isolle kirkolle". :-D
Innolla odottaen, ihanaa nähdä myös tätiä ja tämän perhettä!

PS. lauantaikevennys - miun blogia on haettu 4. eniten hakusanalla "piereskellä". En ymmärrä yhteyttä. :-D

Work hard, laugh harder

Arvostakaa niitä ihmisiä, jotka leikkaa ruohot, haravoi lehvet, putsaa hiekotushiekat, siivoaa tupakan tumpit ja putsaa roskakatokset teidän rivitalo/kerrostaloyhtiön pihasta. Mie arvostan niitä ihmisiä yli kaiken. Fyysinen työnteko on hauskaa, mutta hauskuus on poissa kun oot lehtipuhaltimen kanssa kerrostaloasunnon parvekkeen edessä ja maa on valkokeltasenaan tupakannatsoista.

Tänään on ollu kyllä uskomaton turbopäivä! Olin töissä 5h, kävin moikkaamassa kummityttöä mummon luona, vedin vapaapalokunnan junnuharkkoja ja kävin kahdesti lenkillä. Nyt oon ihan poikki. Selkä napsahtaa varmaan kohta poikki, rakkaudella Stihlin lehtipuhaltaja, jota kanniskelin tänään 5h. Käsi teki yhtä ja samaa liikettä, ja kotiin tullessa miun käsi täris niin paljon, että en meinannu saada lusikoitua ruokaa suuhuni. :-D

Huomenna aikanen herätys taasen, mutta se ei haittaa. Kohta mie alan varmasti tottua tähän aamuheräämiseen jälleen. En voi kylliksi kiittää siitä, että saan olla töissä. :-)

Work = half pain half sport

Talonmies ilmoittautuu! Kaks päivää on hurahtanu töissä, lakaisten ja lehtipuhaltimella leikkien. Tämän päivän 5 tunnin lehtipuhallusseikkailujen jälkeen yläselkä on todella kipeä, se lehtipuhallinreppu ei oo mikään kovinkaan kevyt! Mutta oon todella iloinen siitä että miulla on nyt töitä. Saan samalla hyvää hyötyliikuntaa ja ulkoilmaa. Eilen illallakin olin ihan tööt, kun olin 7h ulkosalla. Huomaa kyllä, että kroppa ei oo taas vähään aikaan altistunu ruumiilliselle työlle, ja paikat on kyllä kieltämättä vähän kipeät, mutta siitä se ajan kanssa tottuu! Molempina päivinä on vaan tullu ihan kamala vilu töiden jälkeen, kun vettä on tullu taivaalta sen kaikissa olomuodoissa. Onneks äitin kokofleeceasu lämmittää kivasti :-)

Nyt kummityttöä moikkaamaan!

Crazy factory

ps. for the beginning: liikuntaintoiset ja muut liikunnasta kiinnostuneet, käykää tsekkaamassa miun toinen blogi täällä :-)

Crazy factoryn tilaus tuli! Tehtiin tilaus 7 hengen porukalla, ja mie hoidin tilauksen. Pienien kämmien vuoksi osa tuotteista puuttui, joten tein tänään uuden tilauksen ja tilasin itelleni muutaman napakorun lisää. Yksi tilaamistani napakoruista oli liian lyhyt, ja yhdessä sopivankokoisessa ollut koru näytti tyhmältä, joten vaihdoin näiden kahden korun riipukset päikseen. Toisen voisin myydä kaverille. Fiksu minä!

Tältä se näyttää.

Sain tommosen hienon tarran tilauksen mukana :-) "Piercing lovers have more fun!"

Sydänplugit 6mm

Mustat silikoniplugit 6mm (tuo nöyhtä on jäänyt vanulapusta, sillä puhdistin korut ennen korvaan laittoa!)

Lävistysrenkaat 1mmx8mm

Violetti muovipalloilla varustettu napakoru

Napakoru perhosriipuksella, kirkkaat koristekivet

Pääsin sittenkin töihin, ainakin vähäksi aikaa. Huomenna työpäivä alkaakin klo 7 joten parempi mennä nyt nukkumaan, palataan asiaan siskon valmistujaisjuhlilla!

I am living in a material world

Scandinavian music group raikaa, ja päivä on ollut hyvä huolimatta siitä, että on perjantai 13. päivä!

Löysin ne kauan etsimäni makkarankuorijuoksutrikoohousut. Raila vinkkas, että Kappahlissa oli semmosia hintaan 19,90€. Löysin sopivat, ja ilokseni muistin (ja kyllä kaupan mainonta edesauttoi), että klubikortilla sai kaikista tuotteista -30€ alennusta, eli juoksuhousut tuli maksamaan miulle noin 14€. Ostin sitten niiden kaveriks semmoset superpinkit urheilualkkarit, aikamoiset vauhtihousut. :-D
Kävin myös noutamassa Lauran luota muutamia vaatteita, joita se laitto kirpparikamoistaan miulle ostettavaks, ja penkomassa Glitterin alennusmyyntien jämiä.

Perjantai 13. päivä kyllä näytti tänään myös tepposensa. Olin kaupan pihassa ja miun autonavaimet tippu siihen ainooseen kuralammikkoon, mikä siinä pihalla oli. Ja ne vielä uppos sinne silleen, että niitä sai kaivella sieltä sormet paskassa.

Mites teidän huonon onnen päivä on mennyt?

Stupid and childish

Jälleennäkemisen riemua Railan kanssa. Hassuteltiin eilen kameran kanssa. Huomasin, etten osaa olla normaalisti kameran eessä ku joku toinen ottaa kuvia. Huono homma sille joka miun kiitoskorttikuvat ottaa?

 

Ja siirrytäänpä sitten siihen ei-niin-heimasevaan kuvamatskuun!

Kaljottelija

Suomen seuraava huippumalli

Lapsettaa!

"Marika siun tisseissä on pilkkuja!"

ainut normaali kuva!

Don't forget your past

Ihminen osaa kyllä muistaa tietyistä elämän ajanjaksoista vain huonot asiat. Vielä eilen saatoin ajatella yläastetta ihan kamalana ajanjaksona elämässä - koulussa oli paljon rasismia, umpimielisiä ihmisiä ja jotenkin koko meininki alko ysiluokalla tuntumaan niin tukahduttavalta.

Kävin tänään pitkästä aikaa yläasteella, halusin käydä moikkaamassa opettajia ja muutamia kavereita myös lukion puolella. Mentiin koululle yhdessä Railan kanssa. Miun entinen yläaste oli muutama vuos sitten remontin alla, ja se paikka näytti osikseen todella oudolta. Tilat oli suurentunu ja rakennelma hiukan muuttunu. Yläasteelaisilla oli just ruokkis menossa, ja käytiin ruokalassa moikkaamassa muutamia lukiossa olevia ystäviä. Käytiin myös tervehtimässä muutamia opettajia ja kertomassa kirjotuksista, ja jatko-opintosuunnitelmista. Sitten jäätiin välitunnin ajaksi keskenämme.

Siellä käytävillä kävellessä tuli jotenkin tosi outo olo. Kaikki se viha ja huonot muistot, mitä päässä oli kyseistä rakennusta kohtaan, haihtuihan kokonaan. Negatiiviset tunteet oli melkein kokonaan haudanneet kaikki ne hyvät muistot, mitä sain kyseisessä koulussa kokea. Tuli mieleen ne hetket, kun istuskeltiin käytävillä ennen tunnin alkua, tai musiikkiluokan edessä ennen musakerhoa.

Mie sain itselleni paljon uusia, rakkaita ystäviä yläasteella. Muun muassa juuri Raila. Kontiolahden nuorissa on muutenkin miulle paljon tärkeitä ihmisiä myös koulumaailman ulkopuolelta. Ripareilla ja varhaisnuortenleireillä isosena ja ohjaajana toimiessa on saanu tutustua myös itteänsä nuorempiin ihmisiin, joihin ei koulussa ois välttämättä ottanu mitään kontaktia. Se on hieno tunne, kun muutamien vuosien jälkeen löytää joitakin ihmisiä uudestaan elämäänsä. Ja on hieno huomata, miten nekään ei oo unohtanu minnuu.

En kadu yläasteesta yhtään mitään. Vaikka kaikkien ihmisten kanssa ei välttämättä tullutkaan loistavasti toimeen, on hyvät ja huonot kokemukset opettanu paljon. Vaikka murrosiän hormonihöyryt saatto sekottaa päätä välillä, on miusta kasvanu omasta mielestäni ihan hieno nainen. Oli mukava nähdä vanhoja opettajia, ja kertoa että on päässy elämässään eteenpäin, ja saavuttanu jotain. Onhan se varmaan entisistä opettajista kiva tietää, että he on jollain tavalla vaikuttaneet miun elämään sillon yläasteella.

Tuli tosi tunteellinen olo näin illan päätteeks. Tuli jotenki ikävä sitä varhaisnuoruutta ja "vastuutonta elämää", skootterikesiä ja semmosta lapsuuden loppuhuumaa. Kontiolahti on hieno mesta, enkä vaihtas yhtään hetkeä täällä olosta pois. Tätä paikkaa tulee kyllä ikävä, jos se muutto tulee syksyllä tapahtumaan.

Sinä joka tunnistat kuuluvasi kontiolahteen, olet käynyt saman yläasteen ja oot kuulunut tai kuulut miun elämään jollain tavalla, niin kiitos siitä. :-)

kuvat:weheartit

Back problems

kuva: http://weheartit.com/

Hei, täällä selkäkipuileva bloggaaja kirjottelee tuskissaan selkätukivyö kaverinaan.

Oon varmaan aikasemmin maininnu siitä, että miun selkä on vähän temppuillu? No, nyt sitä temppuilua on jatkunu jonkun kaks kuukautta, ja miulla alkaa loppua usko, toivo ja rakkaus. Kipu on todella vaihtelevaa; selkä saattaa olla kokonaisen viikon, tai enemmänkin ihan normaali, ja pystyn harrastamaan liikuntaa ja tekemään vaikka kärrinpyöriä halutessani. Sitten se kipukausi alkaa. Aamulla selkä on jäykkä, illalla kipu iskee kuin kirkkaalta taivaalta.

Tänään olin vetämässä vapaapalokunnan junnuharjoituksia tavalliseen tapaani. Istuttiin opetustilassa ja opetin junnuille vuorosyöttöjakoliittimen toimintaperiaatetta, kun yhtäkkiä koin tunnetilan, kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään nikamien väliin ja pyörittänyt puukkoa pari kierrosta ympäri.

Menin IHAN pois toimeltani, en pystyny istumaan, en seisomaan ja pääsin hädintuskin lattialle makaamaan. Keskyty harjoitukset miun kohdalta aika mallikkaasti.

Huomenna soitan heti aamulla terveyskeskuspäivystyksen avautuessa tuohon lähiterveyskeskukseen. Mie haluun tietää mikä tätä selkää vaivaa. Ei miusta mitään ensihoitajaa ja kunnon juoksijaa tuo, jos tää selkä rajottaa elämistä näin paljon. Ihan toden teolla ärsyttää, ja välillä ihan itkettääkki!

Toivottavasti teille muille kuuluu hyvää!

Oon kuullut merestä, niin kauniista ja niin syvästä

Pariisin Kevät - Kesäyö


Pariisin Kevät - Saari


Pariisin Kevät - Riviera


En voi ees sanoinkuvailla, miten kiitollinen oon eilisestä Pariisin Kevään keikasta. Oltiin neljän tytön voimin Kerubissa kuuntelemassa PK:ta, keikka alko klo 22 ja bändi soitti n. 1½ tunnin setin. Olin niin onnellinen! Oon aikasemmin ollu kahdesti niiden keikalla, ekan kerran Ilosaarirockissa ja toisen kerran Provinssirockissa, ja sama homma toistuu myös tänä vuonna. Bändi soitti biisejä kaikilta levyilta, suurin osa oli kuitenkin tolta uusimmalta "Kaikki on vain satua"-levyltä.

Päästiin eturiviin, mikä ei festareilla oo kovin helppoa. Vaikka viime kesänä kyllä tungin sinne itteni väkisin :-D En normaalisti oo semmonen ärsyttävä festaritönijä, mutta Pariisin Kevään keikan ollessa kyseessä muutun hirviöks jos en pääse eteen. On se tunnelma eturivissä kuitenkin ihan erilainen!
Erityisen iloiseksi tulin siitä, että ne soitti Rivieran! Ne keikat missä mie oon ollu, sitä ei oo soitettu. Oon mielessäni toivonu sitä todella kovasti, ja kun kuulin biisin ensisävelet menin ihan sekasin ja aloin huutamaan Lindalle "Tää on se, ne soittaa sen!!"

Viimeseen kuvaan tiivistyy aika hyvin fiilikset keikalta. Katokkaa nyt tota idiootti-ilosta hymyä :-D
Ah, kyllä oli tunteet pinnassa, kun Matkalla etelään alko soimaan, meinas kyyneleet päästä. Herkistyin ihan kamalasti. Kolmas keikka, ja aina vaan paranee. Marika kiittää ja kuittaa edelleen jumalattomassa musiikkihurmoksessa.

Elämä on yhtä juhlaa!