Hoblaa

Yritin ottaa teille webillä kuvaa miun uusista hienoista tekovarpaankynsistä (kyllä, sellasiakin on olemassa), mutta tän parempaan en kyenny haha. Hassulit vekotukset, mutta näyttää kivalta, eikä tuu sitä samaa "en uskalla koskea mihinkään"-tunnetta kuin sormen kynsiin laitettavien tekareiden kanssa :-D

Juhlat ylihuomenna. Ääk?? Huomenna meen laitattamaan kynteni valmiiksi juhlia varten Nooran luona, kivoja tyttöjen hömpötyksiä!

Marika in confuseland

Elokuu - Perillä ennen pimeää

Olo on vähän kuin Liisalla ihmemaassa.

Pitää järkätä juhlia, valmistautua pääsykokeisiin miettimällä miks just mie oon hyvä sosiaali- ja terveysalalle ja vakuuttaa muut siitä että mie pärjäisin, urheilla, nähdä ystäviä, koota ittensä henkisesti ja iloita elämästä.

Koko viikko, tai no oikeastaan viime ja tämä viikko on menneet aikamoisessa tunnemyrskyssä. Mie odotan todella innolla tulevia ylioppilasjuhlia. Vihdoinkin saan juhlia yhtä elämäni suurimmasta saavutuksesta ja nauttia siitä juhlahetkestä kavereiden kanssa. Pääsen laulamaan miun ykköslaulupartnerin, eli Lindan kanssa juhlassa Scandinavian Music Grouppia ja ottaa ryhmänohjaajalta juonnon saattelemana lakin ja todistuksen käteeni, ja seisoa koko juhlasalin edessä ylpeänä itsestäni. Saan vaihtaa vapaalle.

Samalla käyn läpi myös ikäviä tunteita; luopumisen pelkoa tutusta koulusta ja sen antamasta turvasta, ahdistusta siitä tiedosta että meidän kaveriporukka lähtee minne lie opiskelemaan ja osa armeijaan, hermostuneisuutta pääsykokeista ja niihin valmistautumisesta ja vaikka mitä.

Päässä pyörii niin monta ihanaa ja inhottavaa asiaa, että tekis mieli vaan käpertyä hetkeks itkemään, mutta kyyneleitä ei vaan tule. Töiden jälkeisestä väsymyksestä johtuen iltaisin pienetkin asiat alkaa ärsyttää ja harmittaa. Niinkun just tällä hetkellä. On semmonen olo ettei oo taas osannu yhtä pientä asiaa tehdä oikein.

Todella hämmentävä tää tunnemyrsky mitä on joutunu kokemaan. Pelottaa vähän tuo lakitustilaisuus. En oikein tiedä vielä, pystynkö pitämään itseäni kasassa siellä. Mie oon eläny niin täysillä kaikella mahdollisella tapaa koko lukioajan, oon saanu Joensuun lyseon lukiossa niin paljon hyviä muistoja ja ystäviä, että ihan pahaa tekee.

Toisaalta odotan enemmän kuin innolla sitä uutta sivua, joka miun elämässä tulee kääntymään kesän jälkeen, mutta toisaalta tekis mieli vaan laittaa elämän kirjan kansi kiinni ja laittaa se takasin hyllyyn.

Åbo

Nyt on ollu sen verran kiva viikonloppu ja hauskaa poppipeltoreiden (kuulosuojaimet sisäänrakennettun radion kanssa) kanssa töissä, että aloin kasaamaan vuoden 2012 soittolistaa Spotifyhin. Sinne alan koota kaikkia töissä eniten radiosta kuunneltuja minnuu miellyttäviä biisejä, sekä semmosia, jotka on liittyy tän vuoden muistoihin :-)

Mutta asiaan! Mie kotiuduin sunnuntaina myöhäisillan aikana Turusta kotiin! Käytiin Nuori kulttuuri-säätiön kolmen vuoden välein järjestämässä Musiikkitapahtumassa, joka kantoi työnimeä SOUNDS 2012 tänä vuonna. Tämä oli siis valtakunnallinen tapahtuma, aluekarsinnathan oli helmikuussa Varkaudessa. Tapahtuman ideana on tarjota nuorille "epäammattimuusikoille" mahdollisuus näyttää taitonsa ja saada palautetta omasta esiintymisestään. Ryhmiä oli ihan laidasta laitaan - oli kanteletriioa, meidän steelpannuporukka ja Sibeliuslukion koulukuoroa. Musiikkityylejäkin oli popista ja rockista kansanmusiikkiin saakka! Pokatiin meidän "pönttöorkesterin" kanssa jopa 1000€ arvoinen stipendi :-) Näitä ryhmiä ei ollut ihan liiaksi asti!

Kuvia viikonlopusta olkaaten hyvä! Bussimatka kesti suuntaansa 8h taukojen kanssa. Aikaa tapettiin korttitemppuja ihmetellessä, pinkeillä korteilla paskahousua lätkiessä ja nukkuessa.

Lähdettiin ajamaan Joensuusta Turkuun klo 8 aikaan. Perillä oltiin klo 16 hujakoissa. Kun saatiin tavaramme hotellille ja vedettyä henkeä pieni hetki, lähettiin käymään kaupungilla. Lauantaina meillä oli SOUNDS 2012 katselmus heti aamusta. Katselmus oli Sokos Hotel Caribiassa. Tulikokeen jälkeen kierreltiin kaupungilla shoppailemassa.

Lauantaina meillä oli vielä yksi konsertti Turun pääkirjaston pihalla. Siellä oli meidän lisäksi myös muita esiintyjiä, kuten Kansa Hölömöt, siis aivan loistavaa. Ne veti ennen meitä Michel Telón Ai Se Eu Te Pegon, ihan tajunnanräjäyttävää! :-D Kirjastokeikka oli kyllä paras asia koko reissussa. Ihmiset tuli ihan fiiliksissä kuuntelemaan meitä. Oli mukava nähdä niitä hymyjä :-)

Lauantai-iltana oli konsertti kaikille tapahtuman osallistujille. Konsertissa esiintyi paikallinen bändi 5th of April (kannattaa kuunnella!) ja Reckless Love. RL oli ihan tajuttoman kivaa katsottavaa livenä, oltiin Saaran kanssa siellä lavan tuntumassa jorailemassa ja huutamassa kurkkumme käheäksi :-D Olli Hermann on kyllä aika diiva. En kovinkaan paljoa syty tommosille 80-luvun rokkarityypeille, mutta on siinä miehessä kyllä aikalailla tuota karismaa. JA NE KÄDET. Käytiin Saaran kanssa ihan kuumina haha!

Koska tää reissu oli miun ja Saaran viimenen steelpannujen kanssa, saatiin lupa lähteä vielä illasta kartsalle. Oli ihan huippuhauskaa, saatiin uusia kavereita!

Sunnuntai olikin jo lähtöpäivä. Aamupalan jälkeen käytiin pienellä sight seeingillä Turun linnassa ja Ruissalossa. Harmi ettei päästy linnaan sisälle, sillä sunnuntaille sattui juuri pyhäpäivä. Ulkopuoli tuli kierrettyä, joskus pitää kyllä käydä sisällä asti, kun sinne päin Suomea eksyy!

Tajusin just, että ne kuukauden takaiset Helsingin ostokset jäi esittelemättä. Ne on kuitenkin vilahdelleet aikasemmissa postauksissa, joten nuo Turun ostokset voisin esitellä jahka ehdin. Yo-juhlat on tulossa tällä viikolla, ja teen töissä pitkää päivää, joten saatte odottaa niitä kenties hetkisen, mutta odotus palkitaan. :-)
ps. Oon ihan supersurullinen tälle viikolle luvatusta säästä!

Me is sad, very sad

Haistattelusormi teki tepposet. Oli ikävä yllätys huomata autossa istuessa, mistä inhottava napsahduksen ääni oli peräisin. Miun työllä, vaivalla ja verisillä kyyneleillä kasvatettu kaunis kynsirivistö sai nytten vähän takapakkia. Mie vielä oon yrittäny huolellisesti varjella näitä, että saisin juhliin sitten siistit kynnet! Tarkoituksena oli ottaa pelkkä geelaus oman kynnen päälle, mutta ei se nyt taida onnistua, ellei tuo keskisormen kynsi tee jotain ihme spurttia.

Arrrgh ärsyttää! On kyllä elämäni ensimmäinen kerta, kun tuli semmonen "Siis iik voih eih kynsi katkes vedän ranteet auki"-olo :-D Ehkä tästä vielä noustaan!

Postauksen tärkeysaste oli kyllä täysi 10?

Replay

Näitä kappaleita on tullu luukutettua useempana päivä ja ihan peevelisti. Erityisrakkaudeksi muodostui tuo Lalehin kappale.

New hair, new tricks part 3

Alla kertomus miun opiskelijakampaamokäynnistä!

Katsotaas.

Lähtötilanne on kilometrin pituisella tyvikasvulla varastettu katuharjan ja lattiamopin risteytyksen kaltainen sekamelska. Likaisena hiukset näytti suoraan sanottuna persauksesta revästyiltä. Kantaja näytti todella onnettomalta karsean reuhkansa kanssa.

Parturi-kampaajaopiskelija Laura teki kuitenkin taikojaan. Istuttuaan 3½ tuntia kampaajan penkissä, hiuspehkon kantaja näyttää idiootti-iloiselta uuden kuontalonsa kanssa. Väri on just eikä melkein ihana, ja vaaleat raidat antaa mukavaa lisäpotkua ja eloisuutta. Voiskohan hiustensa kanssa mennä naimisiin? Happy, happy ja vielä kerran happy! En vois olla tyytyväisempi lopputulokseen. Opettajakin sanoi että "Tämähän on kuin suoraan mallikuvasta!" ja että "Raaskiiko sinua edes päästää nyt lähtemään, istu siinä muutama päivä!"

Voisin kertoa teille vähän tästä kampaamo-operaatiosta. Miulle tehtiin siis monivärjäys; ensin hiukset raidoitettiin ja sitten laitettiin pohjaväri.

Ajan saa varattua puhelimitse, ja hinnasto on nähtävissä TÄÄLTÄ. Kampaamossa työskentelevät opiskelijat ovat kaikkilta vuosiluokilta (1-3). Hinta määräytyy vuosiluokan mukaan. Miun hiukset teki 1. vuoden opiskelija Laura. Laura tuli hakemaan miut odotustilasta, ja ohjas omalle työpisteelleen. Keskusteltiin miun värjäystoiveista, Laura tutki miun hiuksia hetken ja sen jälkeen hänen opettajansa tuli paikalle. He keskustelivat yhdessä siitä, minkälaisia sävyjä ja hapetteita käytetään, ja minkälainen työjärjestys on.

Tämä operaatiohan on täysin opetustilanne; opiskelija kertoo mikä asiakkaan toive on, ja antaa oman näkemyksensä hiusoperaation etenemisestä. Mitään ei tehdä ennen opettajan konsultointia. Miun karsean juurikasvun takia sävyjen valitsemiseen meni aikaa, sillä tyveen piti tietenkin levittää eri väri, kuin latvaan. Opettaja ei suoraan kerro oppilaalle, mitä tämän tulee tehdä, vaan hän haluaa kuulla opiskelijan mielipiteen asiasta, ja korjaa sekä neuvoo jos näkemykset eriävät.

Olin tosiaankin hyvissä käsissä. Aluksi ajatus siitä, että vasta opintonsa aloittanut henkilö tulee tekemään jotain miun hiuksille, sai olon vähän epävarmaksi. Huomattuani miten tarkasti ja huolellisesti Laura hoiti hommansa, rauhoituin. Alkujännityksen jälkeen ei missään vaiheessa tullut sellainen olo, että jokin menisi pieleen. Opettaja käy välillä tarkistamassa tilannetta, ja neuvoo kyllä, jos tilanne sitä vaatii. Kuten voi  hyvin ymmärtää, opiskelijakampaamon tuolissa saa ehkä istua hieman pidempään, kuin monta vuotta alalla työskennelleen kampaajan penkissä. Kannattaa siis varata aikaa opiskelijakampaamon käynnille. :-)

Jos haluat säästää useita kymppejä ja antaa opiskelijalle mahdollisuuden käytännön harjoitteluun, suosittelen Pohjois-Karjalan ammattiopiston parturi-kampaaja opiskelijoiden palveluita. Googlesta palvelut löytää nimellä "Oppitukka", tai voit tietysti käydä tutustumassa palveluihin tällä nettivisulla.


Mitäs tykkäätte meikäläisen uudesta luukista? :-)

Excitement!

Live from Kampaamo Oppitukasta! Huihui, värit on nyt vaikuttamassa päässä ja vielä pitäis ootella semmoset 20 minuuttia hiusten pesua. Miulla on ollu tässä kaksi parturi-kampaajaopiskelijaa häärimässä tän hävityksen kauhistuksen kimpussa, ja ihan on saanu olla luottavaisin mielin! Oon ollu hyvissä käsissä :-)

Time for hairdressers'

Nyt on vihdoin ja viimein se aika, kun saan väriä tähän kauhtuneen näköiseen moppiin, joita hiuksiksi kutsutaan. Latvoissa väri on kirkas, mutta mitä pidemmäksi juureen mennään, sitä haalistuneempi väri on, ja tyvikasvuakin on jo useampi sentti. Lisäksi kotona värjäämisen johdosta joitakin osioita niskasta on jäänyt useampaan kertaan ilmeisesti värjäämättä, joten siellä tyvikasvua on vielä enemmän.

Alunperin suunnitelmassa oli, että miun isosisko värjäis miun hiukset, mutta tässä on ollu hitusen ongelmia aikataulujen kanssa, joten turvauduin kampaajaan. Annan hiukseni Pohjois-Karjalan ammattiopiston Kampaamo Oppitukan käsittelyyn! Operaationa on monivärjäys - hiukset värjätään kuparin värisiksi ja sekaan tulee vaaleita raitoja. Hinnaksi tuli vaivaiset ~45€, eli ei juurikaan mitään! Varsinaisella kampaajalla samasta operaatiosta saisin pulittaa lähemmäs sata euroa. Ihanaa pitkästä aikaa päästä jonkun toisen käsittelyyn. Saa vain istua ja nauttia olostaan :-)

Nappasin puhelimeeni netistä muutamia kuvia siitä väristä, jonka haluaisin pohjaväriksi. Esimerkeiksi käyvät loistavasti Mad men-sarjasta tuttu Christina Hendricks, Täydelliset naiset-sarjan Marcia Cross sekä malli Lily Cole. Miun mielessä oleva pohjaväri on lähinnä kuvaa 1. Sekaan haluaisin kuvien 2. ja 3. mukaisia raitoja, ja kenties ihan blondeja raitoja. Jotenkin tuntuu, että koko-oranssit hiukset näyttävät vähän värikypärämäisiltä. Olisin kiitollinen, jos hiuksiin saataisiin tietynlaista soljuvuutta ja eloisuutta. Kesällä en aio värjätä hiuksiani kokonaan, suunnitelmissa oli iskeä sekaan vain raitoja, jotta tyvikasvu ei ihan pomppaa esiin.

1.

2.

3.

Yritän saada tänne blogin puolelle uudesta tukasta kuvaa jo tänään, jännityksellä odotan!

Relaxing

Huippu viikonloppu takana!

Lähdettiin lauantai-aamuna aikaisin ajamaan kohti Mikkeliä. Vapaapalokuntaharrastuksen ohessa tulee niinkin hieno jokakesäinen kokemus, kuin palokuntanuorten kesäleiri, ja meillä oli leirin kurssikouluttajien kanssa tapaaminen Mikkelin kamaralla. Myö käytiin tutustumassa leiripaikkaan, joka tulee olemaan Mikkelin Mikael-koulun ympäristössä, tutustuttiin toisiimme ja suunniteltiin hiukan kurssien sisältöä. Mie oon toinen Alkukurssi 1:en ja 2:en kouluttajista! Tuleva työnimeä Norppa -12 kantava leiri tulee olemaan miun toinen leiri kouluttajan roolissa. :-)

Tottakai "vakavan" osuuden jälkeen seurasi rennompaa tekemistä. Päivä jatkui MM-kisastudion, ruuan teon, kuulumisten vaihtamisen ja saunomisen merkeissä. Talviturkkikin tuli heitettyä! Oli ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja. En oo pitkään aikaan nauranu noin paljon, ja suurkiitos siitä kuuluu seuralle!

Kuvasaldo on aika niukka, mutta meidän yöpymispaikasta, Koivuniemen Rouva-huvilasta saatte muutamia kuvia. Oisin voinu vaikka jäädä asumaan sinne! Värimaailma oli ihan suoraan miun unelmien kodista.