Ylioppilasjuhlat 2012

Yksi elämäni parhaimmista päivistä, ihan ylivoimaisesti.

Nyt mie oon virallisesti ylioppilas, vuosimallia 2012! En saata uskoa tätä. Lauantaina se valkoinen lakki ei tuntunut yhtään omalta. Ylioppineisuuden alkaa tajuta vasta pikkuhiljalleen. Olo on todella huojentunut, iloinen ja haikea. Rakastin lukioaikaa sydämeni pohjasta, myös niitä huonoja päiviä, sillä tottahan toki ne kuuluvat asiaan. 12 vuotta teoreettisten opintojen parissa on saavutettu loppuunsa, voitteko kuvitella! Miun elämässä alkaa ihan uusi vaihe, suuntana ammattikorkeakoulu ja sen pääsykokeet. Huhhuh, ei voi muuta sanoa!

Miun juhlapäivä alko klo 6 niukalla aamupalalla ja matkalla kampaajan tuolia. Hiukseni taiteili Salon-Maia-kampaamon Marika, suurikiitokset hänelle :-) Kampaajan jälkeen hyökkäsin siskoni kotiin (jossa juhlatkin pidettiin) meikkaamaan, ja siitä suoraan äitini serkkumiehen kyydillä takaisin mummoni luokse vaihtamaan hiukan nätimpää vaatetusta päälle, ja suuntana Joensuun urheilutalo, jossa lakkiaisjuhla pidettiin.

Luokittain astelimme juhlayleisön eteen odottamaan omaa h-hetkeämme, todistuksen ja lakin hakua. Omasta vuorostani on jokseenkin hatarat muistikuvat. Jalkani tutisivat kuin haavanlehti, ja muistan vain halanneeni rehtoria ja kävelleeni ryhmänohjaajani luokse ottamaan lakin ylioppilastodistuskansioni päälle. Kaikki saivat omansa, asetimme lakit päähämme ja Gaudeamus Igitur kajahti ilmoille.
Lakitustilaisuuden jälkeen meillä tuoreilla ylioppilailla oli hetki aikaa sulkeutua vanhempien, ystävien ja sukulaisten syleilyyn, hukkua kukkiin ja vaihtaa ajatuksia äskeisestä, todella hämmentävästä tilanteesta. :-)
Pokasin lakkiaistilaisuudesta kaksi stipendiä. Ensimmäisen stipedin perustelut: "Lyseohenkinen, opinnoissaan menestynyt ylioppilas" ja arvo 100€. Toinen stipendi tuli oppilaskuntatoiminnasta, sillä olin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, arvo 50€.

Aamu jatkui uusien ylioppilaiden kulkueella ja juhlalla Vapaudenpuistossa, jossa esiintyi mm. Karjalan sotilassoittokunta. Oma kulkueeni jäi lyhyeksi, sillä sää alkoi jo muuttua todella inhottavaksi. Kevyin askelin hiivin karkuun Vapaudenpuiston juhlan jälkeen, henkisesti kunnioittaen jatkuvaa kulkuetta sankarihaudoille. Ihana päiväni jatkui siskoni kotona juhlilla, joissa kävi yhteensä melkein 90 ihmistä; sukulaisia, ystäviä ja harrasteporukoita.

sain pyörän!!

Viimeiset vieraat tulivat meille klo 18 aikoihin, ja lähisukulaisina he ymmärtivät että alkoi olla illanvieton aika. Poistuin juhlista kello seitsemän aikoihin ensin viettämään iltaa ystäväporukkani kanssa Tommin kotiin, josta lähdimme kyydeillä Sokos Hotel Kimmeliin, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä ja juhlia yökerho Nightissa. ILTA OLI NIIN HAUSKA!

Meillä kävi vielä sukulaisia ja perhetuttuja sunnuntainakin, mistä johtuen miun piti ostaa jatkoille toinen mekko. Olo oli sunnuntaina HIUKAN väsynyt ja töhnäinen, sillä edeltävä yö venähti sinne neljän jälkeen :-D

En voisi olla tyytyväisempi lauantaihin.. Koko päivän mieli oli huippukorkealla, olin tyytyväinen juhliin, mistä kuuluukin erityiskiitos äidilleni, ja muille apuna häärineille. Äitille pitäis antaa joku superseremoniamestarin dimplomi, kiitos äiti<3

Kiitos kaikille muistaneille ikimuistoisesta päivästä!


ps. Sain kutsun KAIKKIIN paikkoihin, joihin hain AMK:hon!
pps. Kiinnostaisko mitä sain lahjaksi?

Graduated and highly educated

Kuva: Riikka Kosonen

Niin se elämä jatkuu ja uus lehti on käännetty.

Juhlat meni ihan hujauksessa ohi, niistä lähipäivinä lisää. Nyt voi mennä iloisesti nukkumaan ja muistelemaan ihania juhlapäiviä. <3

Marika in confuseland

Elokuu - Perillä ennen pimeää

Olo on vähän kuin Liisalla ihmemaassa.

Pitää järkätä juhlia, valmistautua pääsykokeisiin miettimällä miks just mie oon hyvä sosiaali- ja terveysalalle ja vakuuttaa muut siitä että mie pärjäisin, urheilla, nähdä ystäviä, koota ittensä henkisesti ja iloita elämästä.

Koko viikko, tai no oikeastaan viime ja tämä viikko on menneet aikamoisessa tunnemyrskyssä. Mie odotan todella innolla tulevia ylioppilasjuhlia. Vihdoinkin saan juhlia yhtä elämäni suurimmasta saavutuksesta ja nauttia siitä juhlahetkestä kavereiden kanssa. Pääsen laulamaan miun ykköslaulupartnerin, eli Lindan kanssa juhlassa Scandinavian Music Grouppia ja ottaa ryhmänohjaajalta juonnon saattelemana lakin ja todistuksen käteeni, ja seisoa koko juhlasalin edessä ylpeänä itsestäni. Saan vaihtaa vapaalle.

Samalla käyn läpi myös ikäviä tunteita; luopumisen pelkoa tutusta koulusta ja sen antamasta turvasta, ahdistusta siitä tiedosta että meidän kaveriporukka lähtee minne lie opiskelemaan ja osa armeijaan, hermostuneisuutta pääsykokeista ja niihin valmistautumisesta ja vaikka mitä.

Päässä pyörii niin monta ihanaa ja inhottavaa asiaa, että tekis mieli vaan käpertyä hetkeks itkemään, mutta kyyneleitä ei vaan tule. Töiden jälkeisestä väsymyksestä johtuen iltaisin pienetkin asiat alkaa ärsyttää ja harmittaa. Niinkun just tällä hetkellä. On semmonen olo ettei oo taas osannu yhtä pientä asiaa tehdä oikein.

Todella hämmentävä tää tunnemyrsky mitä on joutunu kokemaan. Pelottaa vähän tuo lakitustilaisuus. En oikein tiedä vielä, pystynkö pitämään itseäni kasassa siellä. Mie oon eläny niin täysillä kaikella mahdollisella tapaa koko lukioajan, oon saanu Joensuun lyseon lukiossa niin paljon hyviä muistoja ja ystäviä, että ihan pahaa tekee.

Toisaalta odotan enemmän kuin innolla sitä uutta sivua, joka miun elämässä tulee kääntymään kesän jälkeen, mutta toisaalta tekis mieli vaan laittaa elämän kirjan kansi kiinni ja laittaa se takasin hyllyyn.

Sail away

Niin se vain on, että 12 vuotta punaisessa omakotitalossa ilman perunamaata ovat nyt ohi. Avaimet on luovutettu uusille asukkaille, ja nyt pitää opetella kääntymään eri risteyksestä autolla ajaessa, kun tulee kaupungista kotiin. Oon vieläkin aika hämilläni tästä muutosta. Tuntuu oudolta, etten mee enää kotiin, siihen oikeeseen kotiin jossa vietin elämäni ensimmäisestä kouluvuodesta aina lukion loppuun saakka. Olo on aika haikea. Ilta ennen luovutuspäivää istuin tyhjässä huoneessani ja itkin.

Onneksi perhe ei katoa minnekään! Alamme siis rakentamaan uutta omakotitaloa perheen kanssa, se valmistuu jouluna. Nyt joudutaan asumaan väliaikaismajoituksessa, onneksi on kesä niin ei haittaa! Nyt on niin iloinen olo kaikesta huolimatta, kun aurinko paistaa ja lämmintä on lähemmäs 20 astetta. Sen kunniaks vois mennä maistelemaan mummon tekemää tuoretta pullataikinaa.

ISO PS. !
Ylioppilaskirjoituksien  kevään tulokset ovat saapuneet. 
Mie juhlin ylioppineisuuttani kokonaistuloksella:
äidinkieli E
englanti E
ruotsi E
terveystieto M
lyhyt matematiikka C
psykologia C 
:-----)

Proudness is a gift

Tänään koin ylpeysaallon. Ylpeysaallon itseäni kohtaan.

Menimme äidin ja siskontytön kanssa käymään Prismassa tarkoituksena ostaa reissun aikana miun ylioppilaslakki. Pyydettyäni suunta-apua myyjältä, suuntasin välikköön 93 etsimään itselleni juhlakruunua. Hetken hätäisen kokojen metsästyksen tuloksena nappasin muutamat sovitettavat mukaan ja porhalsin sovituskoppiin. Varovasti aukaisin ensimmäisen paketin, joka sisälsi ylioppilaslakin sinivalkoisella sisuksella, ympärysmitta oli 57. Ensin harmistuin, ettei matkaani sattunut se Karjalan väreillä varustettu malli, mutta päätin kokeilla lakkia ensin vain koon vuoksi. Asetin sen kokeeksi kiharretuille kutreilleni ja katsoin peiliin.

Miten yhden lakin sovittaminen saakaan olon todella kummalliseksi? Suu vääntyi iloisentyperään hymyyn ja tuli sellainen "hei, oon saavuttanu aika ison virstanpylvään elämässäni"-fiilis! Kolmen toisaalta pitkän, mutta toisaalta kuin vilauksessa ohi menneiden vuosien jälkeen saisin lauantaina 2.6. laittaa tämän hatun päähäni virallisesti ylioppilaaksi kutsuttuna. 2004 siskoni ylioppilasjuhlissa ihmetellessäni päätin, että jonain päivänä miullekin järjestetään samanlaiset juhlat. Äiti jätti ylioppilaslakin muotoisen kakunkoristeen piirongin laatikkoon säilytykseen.

Voin rehellisesti myöntää, että nämä kolme vuotta lukiossa on olleet miun elämän parasta aikaa. Tiesin jo yläasteen alussa, että tuun hakemaan Joensuun lyseon lukioon. Kesällä 2009 riemu oli suunnaton, kun sain tietää, että olin päässyt haluamaani paikkaan opiskelemaan. Saisin aloittaa kaupungissa ihan uudessa ympäristössä ja tavata uusia ihmisiä. Omalta yläasteeltani vain kymmenisen henkeä haki samaan kouluun. Se sopi miulle, joka halus alottaa ihan tyhjältä pöydältä.

Lukio on antanu miulle paljon; sen kovasti arvostellun yleissivistyksen, elämänkokemusta, uusia näkemyksiä omaan maailmankatsomukseen ja -kuvaan, sekä eritoten ihania ihmisiä, joista osasta on tullu miulle yhtä tärkeitä kuin ilmasta, jota hengitän. Ilman parhaita ystäviäni en ois varmasti selvinny hankalimmista hetkistäni - niistä, kun koeviikko ahdisti, kun ihmissuhdeongelmat veti mielen ihan pohjamutiin, kun kokonainen kouluviikko saattoi mennä ihan itku kurkussa ja kouluhommat tuntui kaatuvan niskaan. En voi kylliks kiittää siitä tuesta, mitä oon saanu.

Tavattoman surulliseksi miut tekee sen, että oon lukion aikana juurtunu niin vahvasti kiinni tiettyyn ystäväpiiriin, ja nyt se hajoaa ympäri Suomea, kun osa meistä lähtee opiskelemaan toisille paikkakunnille. Onneksi nykyjan tekniset  välineet turvaavat yhteytenpidon. Tulen kuitenkin kaipaamaan sitä koulun kahvion "sisäsiittoista" porukkaa, ja niitä ihmisiä joihin siellä oon tutustunu. Niiden ihmisten kanssa on hassuteltu kesälomalla ja tehty yhteisiä festarireissuja. On vietetty jenkkiläksiäisiä, pikkuhelatorstaita ja vuokrattu mökki Tahkolta ja lasketeltu paikat kipeeks. Niiden ihmisten kanssa on koettu voimakkaita tunteita vihastuksesta ihastukseen ja takaisin. Kyllä työ tiedätte, mie tuun kaipaamaan teitä ihan hemmetisti.
Onneksi kesä on edessä, ja viime vuoden Provinssirock-ryhmärämä on lähdössä reissuun myös tänä kesänä. Aion ottaa kaiken irti tästä kesästä, ja nauttia näiden ihmisten seurasta, kun se vielä on mahdollista. :-)

Miulla on vahva tunne siitä, että tästäkin postauksesta osa tulee löytymään puheesta, jonka pidän ylioppilasjuhlassa entisen oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan, lyseolaisen ja onnellisen ylioppilaan roolissa. :-)

Lauantaina 2.6. from Lyseo with love.

The one and only

Siihen kului kaksi päivää. Siihen kuului juoksemista neljässä eri kauppakeskuksessa. Siihen uhrautui rutkasti aikaa sovituskopissa mekkojen kanssa tuskeilemiseen. ja yhden itkupotkuraivarin sovituskopissa.

MIE LÖYSIN YLIOPPILASMEKON! 

Se on täydellinen; juhlava ja siisti, naisellinen ja just täydellisesti istuva. Kokeilin valehtelematta varmaan kolmeakymmentä mekkoa, ja tuo oli niistä ensimmäinen, jossa ei ollu moitteita. Ajattelin löytäväni mekon noin 40-50€:lla, mutta (semi)halvat vaateketjut petti miut tällä kertaa. Tämä kyseinen yksilö löytyi Halosesta, ja meni hintansa puolesta hieman yli ajatellun budjetin. Ylioppilasjuhlat ovat kuitenkin arvokas ja hieno juhla, yksi elämäni hienoimmista päivistä, ja siksi ajattelinkin, että ehkä nyt ei ole hyvä aika nuukailla. Mekkoa voi kuitenkin käyttää muissakin juhlissa, sillä se on ajaton. Oon tällä hetkellä niin huojentunut, etten oo varmaan koskaan ollu.

Tänään alko todellakin loppua toivo mekon löytämisessä. Sellossa ollessa purskahdin sovituskopissa itkuun (ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen), sillä olo oli todella turhautunut ja ahdistunut. Kyllä, vaatteetkin herättävät todella voimakkaita tunteita. Ne kaikki 29 kokeilemaani mekkoa aiheuttivat kaikkia mahdollisia negatiivisia tunteita. Onneks tää ihanuus pelasti miut totaaliselta hermoromahdukselta!

Ainut minimiinusasia on, että mekon harso-olkaimia pitää muutamalla pistolla laittaa kiinni edestä, että liivit saa kainalon etupuolelta piiloon, sillä ne näkyy sieltä miniminivähän. Muuta moitetta en kyllä keksi. :-)

Päivä on ollu kaiken kaikkiaan TODELLA pitkä ja tunnerikas, nyt on onneksi erityisen hyvä mieli. Katottiin tädin ja serkkutytön kaa Holiday-elokuva (tykkäsin!) ja kohtapuoliin vois rueta unille! Huomenna mennään serkkutytön kanssa Messukeskukseen lemmikkieläinmessuille kattelemaan kaikkia ihania karvapalleroita.

Se on violetti. Oikeenpuolinmainen kangas on alushametta.

ps. quite a long story about one dress?

A thing that makes me really happy

 YLIOPPILASKOKEET OVAT OHI!! 6/6 DONE AND DONE!

Matikka meni odotuksia paremmin; 10 tehtävästä sain vastattua 7 todella hyvin ja loppuihin kolmeen yritin edes. Englanti lähti alustavasti arvosanana E, pistein 256. Ruotsin alustavat saan maanantaina. Oon niin iloinen, en ois ikinä voinu kuvitella sanovani, että nyt se lukio on ohi, ja kirjotukset suoritettu kunnialla loppuun! ON NIIN HYVÄ FIILIS!

Tähän on hyvä kiteyttää tän hetken fiilis!!!!

kuvat: we<3it

Fucking A-levels

Tekis mieli nyt vaan tunkasta se lakki päähän, vetästä skumpat huiviin, ottaa hillot taskuun ja lähtee lomalaitumille.

Alkaa tulla tää lukeminen niin ulos korvista!!! Ensimmäinen kerta koko lukuloman aikana kun oikeesti suomeksi sanoen vituttaa aivan armottomasti. Ulkona on kaunis, aurinkoinen nollakeli ja mie istun sisällä tekemässä mitä? No lukemassa tietenkin. Haloo motivaatio, mihin yhtäkkiä katosit?
Ja vaikka miten lukis, tuntuu että nuo luettavat kirjat lisääntyy keskenään yön aikana. Tottahan se on, ettei tässä nyt enää paljoa tarviis puristaa, ja kohta tää urakka on ohi, mutta silti. Ärsyttää ihan vietävästi, kun keskittyminen herpaantuu ihan jatkuvasti, vaikka kaikki elektroniset laitteet on kiinni ja oon yksin kotona. Semmosta pientä väsymystä on havaittavissa. Mie opiskelen päivässä semmoset 4-5h, ja illalla on aika tööt olo, varsinkin jos oon vielä käyny harrastuksissa.
Mutta en tosiaankaan aio luovuttaa! Neljä päivää, kaks kielille, yks psykalle ja viimenen matikalle. Kielet ei todellakaan oo mikään hankala juttu, niitä luetunymmärtämisiä on itseasiassa ihan mielenkiintostakin lukea. Kuunteluista on hyvät pisteet alla, ja nyt kun vielä pistää parastaan kirjallisessa osuudessa niin voilá. Psykassa voi iskeä epätoivo kaiken sen kirjottamisen keskellä, matikasta puhumattakaan, mutta ne on thank god ylimääräsiä aineita, mutta kyllähän niistäkin AMK:n hakupapereihin saa pisteitä. Ja voin ainakin hyvillä mielin ajatella, että ainakin mie oon valmistautunu yo-kirjotuksiin niin hyvin kuin vain pystyn, ja se riittää. Loppu on sitte YTL:n käsissä.

Alla saamme seurata lukulomaansa viettävän, lukiossakin aikanaan majailleen nisäkäslajin elämää kuvasarjan muodossa!

Tässä on tavanomainen Improbatur Sapiens, eli ylioppilaskokeisiin valmistautuva abi. Otus ahmii ateriakseen eri kouluaineiden kirjatarjonnan sisältöä, ja pysähtyy silloin tällöin hetkeksi ottamaan lepiä opusten päälle.

Tässä taas tavanomainen Improbatur Sapiensin elinympäristö (lasin toiselta puolelta). Kaunis sää ei tietenkään häiritse Improbatur sapiensin valmistautumista ylioppilaskirjoituksiin, vaan otus linnoittautuu neljän seinän sisään opiskelemaan.

Improbatur Sapiensin luola. Otuksen tavallinen elinympäristö on varsinkin lukuloman aikana hyvin sotkuinen - vaatteita lojuu pitkin sänkyjä, tuoleja ja lattioita, eivätkä pölypallotkaan ole kovinkaan epätavallisia asukkeja. Improbatur Sapiens saattaakin joskus nälkäänsä nauttia nurkkiin kerääntyviä pölypalloja, koska ei jaksa imuroida, tai huolehtia pesänsä siisteydestä.

Kyseinen lajin edustaja, jonka elintapoja ja -ympäristöä olemme kuvasarjassa seuraanneet on kovasti yrittänyt kasvattaa itselleen kynsiä. Kynnet ovat Improbatur Sapiensille elintärkeät varsinkin naaraiden kohdalla, sillä 2.6 suuren juhlapäivän koittaessa on hyvä riipiä talteen kaikki vieraiden tuomat suuret setelit, kattilat, veitsisarjat ja ihana afroditepatsaan muotoinen vaatenaulakko, joka luultavimmin lahjoitetaan keräykseen heti, kun vieraat poistuvat.

DIY week

Lana Del Rey - Radio


Lana Del Rey - Million dollar man


Lana Del Reyn uusi levy, Born to die soi nyt toista kertaa läpi. Ihanaa musiikkia, tosi levollista.

Otin pitkästä aikaa sakset, neulan ja ompelukoneen kauniiseen käteen ja tuunailin muutamia kaapistani löytyviä farkkutuotteita! Tein poikien Jack&Jonesin farkuista itelleni shortsit, ja kavensin muutamien farkkujen lahkeet. On ilo löytää itestään näitä kadonneita puolia, kuten tää "osaan ja teen itse"-persoona. Mutta äkkiäkös sitä lukuloman keskellä keksii jotakin uutta. Kuten hiihtäminen neljän vuoden jälkeen, hahha! Siitä kohta lisää.

Suurta iloa tuotti jälleen Railan näkeminen<3 Käytiin ilta-auringossa kävelyllä ja ostamassa pastilleja pahimpaan makeanhimoon. Herkkulakko on edenny hyvin! Enää kaks 2vko ja 5pv jäljellä!

Ainut päivä viikonloppuna kun näytin ihmiseltä, ja yo-mekko sneak peak! Ylppärimekko tullaan muokkaamaan miun 2008 vuonna käyttämästä rippimekosta. Kaunis mekko on lojunu ihan toimeettomana henkarissa, mutta nyt sille on keksitty uutta käyttöä.

Mutta siitä hiihtämisestä, varjele :-D Oon siis ihminen, joka rakastaa koululiikuntaa ihan sydämensä pohjasta, mutta vihas niitä hiihtokertoja, niin ala- kuin yläasteellakin. Ala-asteella oli aina pakko hiihtokilpailupäivänä joko osallistua hiihtokisaan, tai lähteä retkihiihtoon (plain boring!). Miusta saatiin tapettua hiihtointo ihan kokonaan. Yläasteellakaan se ei ollu mitään herkkua. Kiitin yläkerran herraa lähes polvillani, kun tiesin että lukiossa ei harrasteta hiihtämistä. Tietyistä syistä ja tekijöistä johtuen innostuin kuitenkin nyt ekaa kertaa neljään vuoteen kokeilemaan. Perjantaina sain hävetä itseäni silmät päästä ladulla. Hengästyin kuin mikäkin huonokuntoinen lahna ja olin ihan poikki 4km lenkin jälkeen. Päätin etten enää IKINÄ mene ladulle suksien kanssa. No, sain nyt muutama päivä jälkeenpäin tietää, että olin hiihtäny perinteisen suksilla. Joissa oli pitoteippiä.

EI SE IHME OO JOS EI SUKSI LUISTA?

Uusi yritys tapahtui eilen, sillä kertaa matkassa oli iskän hyvät luistelusukset. Ei se hiihtäminen vieläkään mitään herkkua ollu, mutta luisto oli ainakin hiukan parempi kuin perjantaina. :-D Yritän innostuu hiihtämisestä, sillä se on hyvää kokonaisvaltaista hyvin hengityselimistöä ja lihaksia rasittavaa liikuntaa. Miun pitäs vaan opetella hyödyntämään käsiäni enemmän, sillä huomaan että teen vielä aika paljon töitä jaloilla. Käsien voimat on vaan aika olemattomat, mutta ehkä ne hiihdon ja lihasharjottelun kautta vahvistus!

Mukavaa viikon alkua kaikille, miulla alkaa yo-urakka perjantaina, joten tää voi olla ainut postaus muutamaan viikkoon. Ens viikon perjantaina voi kuitenkin juhlia kirjotusten loppumista Stam1nan keikan muodossa Kerubissa. Wish me luck, sillä tuntuu ettei tuo lukeminen lukemallakaan lopu!

My day in a nutshell

Miun elämän pääasiallinen sisältö tiivistyy tähän kasaan:

Ihmeen hyvin oon jaksanu kuitenki pusertaa! Tänäänki opiskelin 4h, psykaa ja enkkua. Siinä ajassa saa kyllä yllättän paljon aikaseks. Päätin jo ennen lukulomaa, että luen arkiviikkona niin, ettei viikonloppuisin tarvii stressata, vaan saa levätä ja käyttää aikaa itteensä ja niihin asioihin, joista saa voimaa ens viikkoa varten. :-)

Vaikka miulla onkin psykassa reilu 1000 sivua lukemista ja välillä tekis mieli polttaa nuo kirjat, löytyy seasta yllättävän fiksujakin, jopa hauskoja juttuja. Tässä muutamia otteita Tunteet, motiivit ja taitava ajattelu-kirjasta. Vielä ois reilu kaks kirjaa puserrettavana, sitten ois psykologian kaikki kurssit käyty läpi! Sitten onki hyvää aikaa rueta kertaamaan...

"Halutun tunteetn voi siis toisinaan saada syntymään teeskentelemällä sitä ja matkimalla siihen liittyviä ilmeitä ja eleitä"

Nämä kuvat on tajuttoman hienoja. Käykää kattomassa! Irina Werning niminen valokuvataiteilija on tehnyt Back to the future-nimisen koosteen. Kuvien idea selviää teille varmasti, kun käytte tsekkaamassa.

Reason to be happy

I've got a reason to be super happy! Miulla oli tänään englannin yo-kuuntelu, ja vaikka se tuntu hirveen haastavalta, tarkistelin vastaukseni tänään abitreenien sivuilta.

Monivalinnoissa vain 2 väärin!

Tällä hetkellä on semmonen olo että rakastan maailmaa ihan sen äärille asti.

Pus ja hyvää yötä kaikki <3