Sivut

5. kesäkuuta 2012

Ylioppilasjuhlat 2012

Yksi elämäni parhaimmista päivistä, ihan ylivoimaisesti.


Nyt mie oon virallisesti ylioppilas, vuosimallia 2012! En saata uskoa tätä. Lauantaina se valkoinen lakki ei tuntunut yhtään omalta. Ylioppineisuuden alkaa tajuta vasta pikkuhiljalleen. Olo on todella huojentunut, iloinen ja haikea. Rakastin lukioaikaa sydämeni pohjasta, myös niitä huonoja päiviä, sillä tottahan toki ne kuuluvat asiaan. 12 vuotta teoreettisten opintojen parissa on saavutettu loppuunsa, voitteko kuvitella! Miun elämässä alkaa ihan uusi vaihe, suuntana ammattikorkeakoulu ja sen pääsykokeet. Huhhuh, ei voi muuta sanoa!

Miun juhlapäivä alko klo 6 niukalla aamupalalla ja matkalla kampaajan tuolia. Hiukseni taiteili Salon-Maia-kampaamon Marika, suurikiitokset hänelle :-) Kampaajan jälkeen hyökkäsin siskoni kotiin (jossa juhlatkin pidettiin) meikkaamaan, ja siitä suoraan äitini serkkumiehen kyydillä takaisin mummoni luokse vaihtamaan hiukan nätimpää vaatetusta päälle, ja suuntana Joensuun urheilutalo, jossa lakkiaisjuhla pidettiin.


Luokittain astelimme juhlayleisön eteen odottamaan omaa h-hetkeämme, todistuksen ja lakin hakua. Omasta vuorostani on jokseenkin hatarat muistikuvat. Jalkani tutisivat kuin haavanlehti, ja muistan vain halanneeni rehtoria ja kävelleeni ryhmänohjaajani luokse ottamaan lakin ylioppilastodistuskansioni päälle. Kaikki saivat omansa, asetimme lakit päähämme ja Gaudeamus Igitur kajahti ilmoille.
Lakitustilaisuuden jälkeen meillä tuoreilla ylioppilailla oli hetki aikaa sulkeutua vanhempien, ystävien ja sukulaisten syleilyyn, hukkua kukkiin ja vaihtaa ajatuksia äskeisestä, todella hämmentävästä tilanteesta. :-)
Pokasin lakkiaistilaisuudesta kaksi stipendiä. Ensimmäisen stipedin perustelut: "Lyseohenkinen, opinnoissaan menestynyt ylioppilas" ja arvo 100€. Toinen stipendi tuli oppilaskuntatoiminnasta, sillä olin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana, arvo 50€.

Aamu jatkui uusien ylioppilaiden kulkueella ja juhlalla Vapaudenpuistossa, jossa esiintyi mm. Karjalan sotilassoittokunta. Oma kulkueeni jäi lyhyeksi, sillä sää alkoi jo muuttua todella inhottavaksi. Kevyin askelin hiivin karkuun Vapaudenpuiston juhlan jälkeen, henkisesti kunnioittaen jatkuvaa kulkuetta sankarihaudoille. Ihana päiväni jatkui siskoni kotona juhlilla, joissa kävi yhteensä melkein 90 ihmistä; sukulaisia, ystäviä ja harrasteporukoita.
sain pyörän!!

Viimeiset vieraat tulivat meille klo 18 aikoihin, ja lähisukulaisina he ymmärtivät että alkoi olla illanvieton aika. Poistuin juhlista kello seitsemän aikoihin ensin viettämään iltaa ystäväporukkani kanssa Tommin kotiin, josta lähdimme kyydeillä Sokos Hotel Kimmeliin, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä ja juhlia yökerho Nightissa. ILTA OLI NIIN HAUSKA!

Meillä kävi vielä sukulaisia ja perhetuttuja sunnuntainakin, mistä johtuen miun piti ostaa jatkoille toinen mekko. Olo oli sunnuntaina HIUKAN väsynyt ja töhnäinen, sillä edeltävä yö venähti sinne neljän jälkeen :-D

En voisi olla tyytyväisempi lauantaihin.. Koko päivän mieli oli huippukorkealla, olin tyytyväinen juhliin, mistä kuuluukin erityiskiitos äidilleni, ja muille apuna häärineille. Äitille pitäis antaa joku superseremoniamestarin dimplomi, kiitos äiti<3

Kiitos kaikille muistaneille ikimuistoisesta päivästä!


ps. Sain kutsun KAIKKIIN paikkoihin, joihin hain AMK:hon!
pps. Kiinnostaisko mitä sain lahjaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti