Diamonds are girl's best friends.

My masterpiece is ready. Takaa se on ruma kuin mikä, mikä onkin hyvä syy ottaa siitä kuvia vain etupuolelta. Mutta etupuoli. Elämäni paras osittain omin käsin väkerretty tekele.

Todistettu on, että osain tehdä jotain myös itse. Kukka on siis alunperin ollut rintaneulana mekkoni mukana. Revin kukan takaosasta pienestä metalliläpyskästä hakaneulan irti, otin toisesta hiuskorustani lainaan metallisen hauenleuan, ompelin kukan taakse kangassuikaleen päistään kiinni kukkaan ja pujotin hauenleuan kankaan ja kukan välille jäävästä rakosesta. Vasemmalla puolella oli alun perin vain kaksi lenkkiä, mutta koska kukasta roikku pari pidempää narua, ompelin toiselle puolelle yhden lenkin ja katkaisin molempien ylimääräiset päät pois Voilá!
Tarkoituksena oli ensin liimata hiuskampa kukkaan kiinni, mutta ostamani liima oli niin paskaa suomeksi sanottuna, ettei se liimannut yhtään mitään. Mutta olen hyvin tyytyväinen tähän, ompahan tukka-asia ratkennut.

En tiedä olenko aikaisemmin maininnut, mutta minulla on venytyskorut korvissani. Korvanlehdessä, aivan ensimmäisissä rei'issä on 6mm kokoiset reiät. Yhteensähän minulla on reikiä korvissa 10, joista 8 on aivan tavallisia. Kuva havainnollistakoon.

Kaikki aina kauhistelevat tuota reikää ilman korua. :-D

Ja alemmassa kuvassa sitten näkyvät korut, jotka aion tanssipäivänä laittaa. Ajattelin etsiä jotain suht yhtenäistä kokonaisuutta, ja tilasinkin Crazy Factorylta kaikki korvakorut. Vinkkinä muille venytysten käyttäjille, tai ihan tavan korvaisillekkin, että tätä halvempaa korupaikkaa et löydä! Varsinkin jos tilaa isomman satsin kerralla, niin tulee paljon halvemmaksi, kuin ostaa samanlaisia jostain koruliikkeestä.

Nuo kirkkaat korvikset ovat kolmessa eri koossa, venytyksen yläpuolelle tulee isoin, sitten ylemmäs pienempi ja ylimpään riekään kaikista pienin. Yläkuvassa olevat kirkkaat korvikset säilyvät sillä paikallaan.

Viime viikolla yritin vääntää jonkinlaista silmämeikkiä ja jonkinlaista tulosta sain aikaiseksi. Kuvat taisin ottaa jo viime viikolla, mutta saatte iloita niistä vasta nyt

Violetti versio, vaaleanviolettia silmän sisänurkassa ja tummempaa oikeassa,
rajaus on hieman paksumpi kuin toisessa versiossa, luomiväriä laitettu myös alaripsien tyveen.

Ruskea versio, kultaista, ruskeaa ja valkoista käytetty, rajaus on ohuempi
ja kääntyy hieman ulkonurkasta. 

Mielipiteitä ulkopuolisen silmin tuli rajauksista, että paksumpi rajaus avartaa silmiä enemmän ja saa ne näyttämään suuremmilta, ohuella rajauksella on taas päinvastainen vaikutus.
Tässä on tämän hetken jo ostetut meikit. Näihin hurahti jo 30€...

Mitä mieltä olette? Käytänkö mielummin ruskean vai violetin sävyjä? Mekon väri on marjapuuronpunainen ja esimerkkiä siitä löydätte täältä :-)

Myöhäisillan tuumailuja

Tulin siihen päätökseen, että tämä blogi muuntautuu tavalliseksi lifestyleblogiksi vanhojentanssin huuman jälkeen. Olisi mukava jatkaa ihan niiden-näiden kirjoittelua jatkossakin, se antaa hyvää tekemistä viikonlopun myöhäsilloille ja saisi summattua viikon tapahtumat yhteen paikkaan, sillä nykyisin en niin hirveästi perusta päiväkirjan kirjoittamisesta. Se on niiiiin so last season.

Iltaani olen kulutellut lukemalla Mungolifen blogia, joka on jo siirtynyt uudelle sivustolle (johon löydätte linkin linkkiä klikkaamalla!). Erityisesti näin puolihorroksessa olevana hajotti postaus ihanista anonyymeistä. Jos voitte olla nauramatta sitä lukiessa, lähetän teille muumitikkarin postissa. It's a promise! (Handshake and a testimonial!)

Aikaa sain myös tapettua miettimällä hiustenvärjäystä. Olen jo kyllästynyt näihin tummanruskeisiin/punaruskeisiin hiuksiin, ja haluaisinkin niistä vaaleammat. Värinpoistoa en tee enää kuuna päivänä, katoaa vielä paksu tukka kuin pieru Saharaan. Blondi olin muutama vuosi sitten, mutta se hiusväri jääköön vuoteen 2008.

N E V E R  A G A I N .

Tähän mennessä tukasta ehdoton suosikki on ollut oranssi. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Omat kaverini meinasivat saada sydänkohtauksen kun tulin kouluun mustapäänä. Hyvä etteivät viskanneet pihalle.
Kuten eräs viisas ystäväni on minulle muutamaan otteeseen toitottanut "Kerran gingeri, aina gingeri!"

yksi luotettavimmista.

Vasemmanpuoleiset (2009) oranssit ovat kirkkaanpunaisen tukan jäljiltä, oikealla (2010) taas ihan nimenomaisen oranssin hiusvärin aikaansaannokset. Miss me hair!
Onhan tuota vaikka minkänäköstä kuontaloa ollut. Väriä on ollut lähes kaikissa sateenkaaren väreissä, jopa sinistä (mutta se oli sentään vain vappuväriä, mutta ei meinannut lähteä tukasta millään).

Hiuskoristeongelma ratkesi vihdoin! Kerkesin jo unohtaa, että mekon mukana tuli rintaneulakukka, samaa kangasta kuin mekko, Revin vain kukasta hakaneulan irti ja yritän liimata siihen hiuskamman, ei vaan meinaa pysyä näillä liimoilla kiinni. Paska Scotch.

Ehkä tämä tästä, lukemisiin!

Uusia juttuja!

Vihdoin ja viimein ompelijani laittoi viestiä että "Voit tulla sovittamaan mekkoa :-) terv. OmmelS/Sari". Päivän piristys tosiaan! Pääsinkin heti tunnin sisällä viestin saapumisesta sovittamaan mekkoa, ja se oli täydellinen. Nyt kun yläosa ja alaosa on ommeltu yhteen, puku istuu paljon paremmin. Eikä muutaman kilon tippumisestakaan ole haittaa ollut. Puku ei kiristä enää niin paljoa rintojen kohdalta, ja se laskeutuukin paljon kauniimmin.

Alushameeseen oli ommeltu tyllin lisäksi kaksi muovivannetta. Helma on sopivan muhkea, ei onneksi mikään kermakakku. Puku on nyt olkaimia varten valmis. Sari-ompelija esitteli myös hienoa löytöään Joenkankaasta. Olkaimia varten hän oli löytänyt puvun yläosan röyhelön tyylistä nauhaa, josta olkaimet tehdään. Nyt kun tansseja varten olevat liivitkin on ostettu, on olkaimet helppo tehdä, sitten kaikki on valmista!

Vai onko?

Ehei! Vielä pitäisi ostaa tarvittavat meikit, stay-up sukat, hiuskorut, kaulakoru, vuokrata hanskat.........

Onneksi nuo on niiiiin pieniä asioita, etten jaksa vielä niistä stressata! Pääasia että mekko on kunnossa.

Viime viikolla pistäydyin kampaajan luona varaamassa koekampausajan, joka ajoittui 29.11 klo 09:00 lauantaiaamulle. Suurin huoli  nuo hiuskorut/hiuskoru. Sulkakoru, jota aikaisemmin olin glitterissä tarkastellut, maksaa rapiat 23€ ja se on minun budjetilleni hiuskorusta aivan liikaa. Säästäminen on kaiken a ja o! En muutenkan tunne tarpeelliseksi kuluttaa satoja euroja yhtä päivää varten, sillä kuitenkin on vielä tulossa wanhojenmatka ja kakkosluokkalaisten risteily. Ruotsin shoppailuafäärejä varten TÄYTYY olla rahaa! (+ toukokuussa Latvian reissu, onneksi siellä on halpaa!)

Täytyy kyllä tunnustaa, että nyt voin sanoa olevani idiootti. Katselin yksi yö kaihoisasti vanhoja kuvia ja etuhiukseni olivat vielä viime viikon keskiviikkona lähen nenänpäähän saakka. Kotiparturi Marika sitten päätti pätkäistä etutukkansa KULMAKARVOJEN TASALLE. 

Nyt kyllä kevyesti v*tuttaa. Mikä idea oli leikata tukkaa ennen wanhojentansseja, niitä olisi niin paljon helpompaa ollut laittaa, jos ne olisivat olleet pidemmät. Mutta ei, kun ihminen on tyhmä niin sitten on.

Onneksi ajatus siitä, että tukka vielä kerkeää sen sentin kasvaa, ja kampaajalla kyllä löytyy niin vahvoja tököttejä että tämä etutukka saadaan sitaistua ylös, helpottaa edes vähän.

Kampaus tulee olemaan jotain näiden kuuden väliltä.

Tarkoitus olisi saada etuhiukset jonkinlaisille leteille. Nämä kaksi Jessica Alba versiota ovat hyvin mieleiset, saa nyt nähdä saako tätä moppia semmoisille enää väännettyä. Innoituksen letteihin sain Prinsessa Victorialta ja tämän Nobeltilaisuuden kampauksesta. Upea tekele! Sijoitan letit kuitenkin mielummin etuhiuksiin, nutturasta haluan solmuisen, muhkea, ison ja ihanan, kuten tässä ylärivin vasemmanpuoleisimmassa kuvassa.

Onneksi kampaaja on kekseliäs ja hyvin ammattitaitoinen, joten uskon että yhteisillä ehdotuksilla kampauksesta tulee loistava. Äitini ei oikein aluksi innostunut tästä koekampausideasta. Mutta onhan se nyt kivaa kun joku laittaa omaa tukkaa..

Hiuskorut! Näitä katselin netistä ja saas nähdä jos tilaisi, eivät ole kovinkaan hintavia siihen 23€ ihanuuten verrattuna. Postituskulutkin taisivat olla vain yhden euron luokkaa?

kaikki hiuskorut - www.greenwhale.fi

Maanantait ei tosiaankaan oo kyllä miun päiviä, onneksi kuitenkin jotain positiivista mahtui tähänkiin ankeaan arkeen. Pienten vastoinkäymisten kautta voittoon!

xoxo

ps. tänään ensimmäiset wanhojenharkat korkokengät jalassa, huhhuh!

Brand new year 2011

Tervetuloa tälle vuodelle! Iloisesti ja vähemmän iloisesti lopetin oman vuoteni 2010 ja aloitin toivottavasti_entistä_paremman vuoteni 2011 hyvien tyyppien seurassa omakotitalon lämpimässä huomassa, sekä ulkona raketteja paukutellen. Harmi vain, ettei tällä hetkellä ole kuvamateriaalia omassa kamerassa, mutta jahka saan kuvia ja ne ovat julkaisukelpoisia, postaan niitä.
Rest, as they say, is history.

Joulu mennä jolkotteli jo ohitse ja oli kyllä mukavaa. Kuten aina, koristelin kuusen ja laittelin omaan huoneeseeni myös jouluvalaistusta tunnelman luomiseksi. Kuusen koristelu tuntuu aina yhtä lapsekkaalta, ja herättää erityisesti lämpimät muistot siitä, kun kiistelimme aina isompien sisaruksieni kanssa siitä, kuka saa ripustaa jääpuikon kuuseen. Harmikseni se oli kadonnut jo ennen viime joulua, rest in peace icicle.
Viime vuonna missasin lumiukon, mutta nyt kerkesin jopa katsomaan siitä pieniä pätkiä! Lämmitti erittäin jäätävää sydäntäni ja alkoi virittämään ja valmistamaan aattoiltaa varten.



Lomaa on jäljellä vielä kokonainen viikko! Koulunpenkille tarvitsee palata vasta 10.1, joten tässä oli illan aikana varsin mukavasti aikaa tehdä pieniä joululahjakollaaseja tätä blogia varten. Vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia! (Ottakaa huomioon että en todellakaan omista mitään Canonin hypersupermegazoomwowow-kameraa, pieni pokkarini ottaa ihan tarpeeksi hyviä kuvasia)

Jouluherkkuja! Elämäni ensimmäinen piparikammotus.

 Jos tykkäätte ska'sta tai reggaesta, kuunnelkaa The Valkyriansia,
aivan loistava bändi, pelasti jouluni ihan toden teolla

Isosiskon neulomat pipo ja tuubihuivi. Oikeastihan minulla on hiukset mutta ne on kivasti nutturalla.

Joululahjaksi päätin opettaa nakkisormilleni tukkanäpertelyä
 ja löysinkin kivan videon youtubesta tämän nutturan tekemiseen ja siitä suuresti pidän,
tunnetusti tykkään takuttaa ja vääntää tukkaani.

HUOM, jos ette katsoneet viimeisen kuvakollaasin alinta oikeanpuolista kuvaa, katsokaapa uudestaan.

Se oli ehkä joulun HAJOTTAVIN paketti : -------------------------------------D

Rakas ystäväpoikani on jo puolisen vuotta uhkaillut ostavansa minulle World of Warcraftin ja sieltähän se iloisesti tuli. Liian pahaenteinen hymy ja suorakulmion muotoinen paketti herättivät jo suurta epäilystä. Poikaystävä ei niinkään innostunut mutta minusta tämä oli hauska.
(NOTE, en ole eläissäni pelannut World of Warcraftin trialvversiota kolmeen kertaan ja oikeasti koukuttunut siitä) Tämä peli on kyllä saatanan paha tapa tehdä ihmisistä hikikomeroituneita hiiriä!

Tulipas sekavaa. No ehkä te tajuatte jotain! Jouluhan nyt on muutenkin vuoden sekaisin ja stressaavin juhla, joten postauskin on täysin samaa maata.

Mekosta ei vieläkään ole kuulunut yhtikäs mitään. Korvakoruongelma sentään ratkesi!