Good day for me

Olipa ihanaa nukkua pitkään, heräilin vasta puoli kymmenen maissa, koska piti lähteä käymään pikaisesti koululla. :-) (plz joulupukki anna miulle kunnon kamera... sukkaa tää kuvanlaatu niin pahasti!)

Kun pääsin takaisin kotia, postilaatikossa odotti huuto.netistä huutamani Zaran musta pitsinen mekko, josta maksoin 10€ + postikulut 3€ :-) Huusin mekon käyttäjältä JuliaaG, ja suosittelen lämpimästi katsomaan läpi myyjän tuotteet. Valikoimassa on vaatteita Ginasta Zaraan, kengistä paitoihin ja mekkoihin! Eikä hintakaan kirpaise pahemmin.

Mekon selkäosa koostuu siis kolmesta rusetintapaisesta, keskimmäisen alle jäävät liivitkin sopivasti piiloon. Olkapäissä on pienet toppaukset. 

Kuviointi on tällaista kaunista pitsistä. :-)

Tarkoituksena on laittaa mekko pikkujouluihin, mutta johtuen järkyttävänkokoisesta rintavarustuksestani, se ei yllä ihan niin pitkälle reiteen kuin ajattelin. Pikkujouluissa on tarkoitus pukeutua juhlavasti, eli pojat laittavat puvuntakkia ainakin päälle joten mikä alaosaksi? Vai pitäisiköhän suosiolla laittaa joku toinen mekko?

Guide me home

Olenko yksin?

When you get what you want, but not what you need

When you feel so tired, but you can't sleep

And the tears come streaming down your face

But if you never try you'll never know

Just what you're worth

kuvat: we<3it

It's like forgetting the words to your favorite song

Ei ollu kyllä miun aamu tänään, kuten ei yleensäkään maanantaisin. Eilisen itkupuuskan jälkeen oli oikein kiva mennä tekemään matikankoetta, jossa loppupeleissä olin sitten niin lukossa, etten saanu mitään aikaseks. Sama juttu on aina ennen matikan kokeita - tunneilla oon osannu asiat, mutta sitte ku rupeen lukemaan, kaikki se tieto mitä miulla on 5  kokonaista viikkoa ollu päässä, katoaa. Pyysin sitten opettajalta tukiopetusta, ja sainkin sitä perjantaiksi. Suoraan sanottuna rakastan sitä meidän opea, se osaa opettaa tämmösille tyhmemmillekin tallukoille miten lasketaan 1+2, ja monesti on kannustanu minnuu yrittämään jos joskus laskut ei meekään niin kuin haluisin. Onneks nyt oon taas lunta (ja paljon!) niin jaksan olla vähän pirteämpi. :-)

Surukseni sain huomata että miun vanhat, joululahjaksi muutama vuos sitten saadut "UGGit" on nähny viimeset päivänsä. Mitäpä sitä halvoilta kengiltä voi odottaa, kantapäät on hajalla ja lumi tulee sisään kuin kutsumattomat vieraat. Eilen Tokmannilla käydessä tein täydellisen, köyhän opiskelijan budjetille sopivan löydön. Maailman söpöimmät, karvaiset feikkiUGGit 19,95€. Pitihän ne käydä kotiuttamassa, ja on hyvät!

PS! Eräältä anonyymiltä tuli toive ystävistäni kertovasta postauksesta, oisko muitakin toiveita? :-)

It's FRIIDAYYY FRIIIDAYY !

Coldplay - Lost!

Ei, perjantaibiisinä ei oo Rebecca Blackin Friday. Ihanaa, perjantai! Tuli niin hyvä mieli, kun huomasin että lähipäivinä on tullut tavallista enemmän kommentteja, kiitos siitä teille :-) Tänään koulun jälkeen on paljon hommaa, pitäs jäädä sunnittelemaan meidän lukion tulevaa naamiaistapahtumaa, sen jälkeen juosta kotiin pakkaamaan leirikamoja ja lähteän pitkästä aikaa ah, niin rauhoittavalle seurakunnan nuortenleirille. Siellä saa kyllä mieli ja sielu levätä ihan viimesen päälle. En malta oottaa Hirtsun (leirikeskus) aamupuuroa!

Toivottavasti teillekin on tulossa mukava viikonloppu, palaillaan joko sunnuntaina tai maanantaina taas asiaan!

Yves rocherin tilaus

Hmm, tosiaan sanoin kerran kasvoveden tilalla hajuvesi, mutta ehkä se on pieni vika! Tässä tämä nyt ois, onpas hassu kattoo itteensä videolta. Ja ettei nyt ala liian selittelyltä kuulostaa niin miulla kuivaa tähän aikaan vuodesta silmät aika paljon, niin sen takia räpsyttelen aika paljon mutta anygays. :-)

Good morning darkness

Okei, miulla on ongelmia tänhetkisen vuodenajan tuoman valonpuutteen takia. Eihän tuo syksy ollu vielä mitään, mutta kun mie herään, on pimeetä, lähen kouluun, on pimeetä, lähen koulusta kotia, on pimeetä. Saatan nukkua jopa 8-9 tunnin yöunia, mutta silti aamulla väsyttää. En tiiä johtuuko se siitä, että meen tavallisesti vasta klo 12 aikaan nukkumaan, vai missä mättää. Viikonloppusin meen yleensä saatan mennä klo 22 jo nukkumaan, kun on niin loppuunpalanut olo.

Mutta karu tosiasia on se, että tää talviajan pimeys on miulle niin hiton vaikeeta aikaa. Aamusin väsyttää ihan älyttömästi, ja koko ajan keho on semmosessa puolitehosessa tilassa. Rupesin nyt ottamaan Sanasol-monivitamiiniainetta 10ml joka aamu, saa nähdä vaikuttaako se sitten pidemmän ajan kuluessa. Pitää rueta tarttumaan sitten kovempiin aseisiin, eli D-vitamiinitabletteihin jos tämä ei auta. Harmittaa vaan, kun koko ajan väsyttää, ja oon aika usein huonolla tuulella. Ois vaan kiva olla voittopuoleisesti iloinen ja hyvällä tuulella.

Pientä piristystä toi tuo viikonlopun aikana maahan satanut lumi, joka jo hetkittäin näytti pysyvältä. No, tänä aamuna se kaikki on sulanu viimeistäkin pientä kinosta myöten pois. Lumi tuo niin paljon valoa, vaikka oiskin ihan pilkkopimeetä. Silloin pimeäkään ei pelota niin hirveesti. Eniten rakastan sitä kenkien alla kuuluvaa narinaa, kun tepastelee lumella. Toivottavasti nyt sitä lunta  tulis kerralla ihan kunnolla ja pysyvästi!

Onneks nyt joulun tulo antaa jotain valoa iltoihin. On kiva selailla erilaisia mainoslehtiä, jotka pursuaa joulujuttuja. Oon ruennu jo hamstraamaan askartelujuttujakin! Leikkelin joskus vuonna 2009 meille tulleista joulukorteista miun mielestä parhaimmat palat pois, ja aion käyttää niitä omien joulukorttieni askartelussa. Tänä jouluna päätin, että yritän välttää tavallista kulutusjoulua, eli teen mahdollisimman paljon lahjoja ja kortteja itse. Ei se välttämättä tarkoita, että rahan käytön määrä olisi pienempi esim. edellisvuoteen verrattuna, mutta tuntuu että nää itsetehdyt lahjat on enemmän rakkaudella annettuja, kun kaupaasta valmiina ostetut. :-) Ite en kyllä pistäs pahakseni, jos saisin jonkun kirkasvalolampun joululahjaks suoraan kaupan hyllyltä, jos se tähän nuutuneeseen olotilaan auttas yhtään!

Miulle tuo piristystä ainakin liikunta, varsinkin ulkoilmassa. Sillon ilalla nukuttaa paremmin ja seuraava päiväkin alkaa huomattavasti paremmin. Käykää siis yksinänne, koiran tai äidin kanssa lenkillä, juoksemassa, uimassa, kuntosalissa tms. ja voin taata että olo on paljon virkeempi. Miulla on ollu nyt niin sikana koulujuttuja koko alkuviikon, ettei tälle viikolle oo siunaantunu yhtään hetkeä ulkoilulle. Jos sitä tänään yrittäisi uudestaan :-)

Mukavaa torstaita kaikille, kohtahan tuo viikonloppu on ja sitten saa taas levätä! Ihanaa päivänjatkoa!

ps. oon yrittänyt ladata sitä videopostauksen yritys 2. vimeoon ja youtubeen varmaan satatuhatta kertaa mutta aina tulee "error error error errror". Raah :-D

Welcome!

Oon niin iloinen tästä! Ihanaa että teitä on jo näin paljon, toivottavasti viihdytte jatkossakin TBLH:n parissa :-) !

Put your arms around me, I'm home

Voi laiskuuden laiskuus ja väsymyksen väsymys. On jäänyt vähän toissijaiseksi tämä bloggaaminen, kun koulussa kiirettä pukkaa päälle ja kamerastakin on paristot olleet loppu (ihan kun ei ois ollu aikaa ostaa paristoja?). Mutta täällä olen taas, vitamiineilla virkeämpänä ja hyvin nukkuneena. :-)

Täällä on lunta! Oon ollut viime päivät innoissani kuin pieni lapsi, kun maa on ihan valkoinen, ja nyt ulkonakin näkee kulkea eteensä. Parasta on kyllä lumen narina jalkojen alla! Joulukin tulla jolkottelee, eihän tässä ole kuin enää viikko ensimmäisen joulukalenterin luukun aukaisemiseen. Miun joulukalenteri taitaa vaan olla vielä kaupassa. Vaikka oonkin jo iso_tyttö_18vee, mummo ostaa miulle silti joulukalenterin joka vuosi. Ei oo mitään parempaa, kun se pieni tonttukuvalla koristeltu suklaapala jonka saa aamupalan jälkeen napsasta suuhun! (Huom, vain sen yhden, toisin kuin veljeni joka aina söi koko suklaakalenterin kerralla... Missä kärsivällisyys?!)

Lumen tulo tarkoittaa sitä, että pakkasta alkaa tulla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että minnuu alkaa paleltaa. Mikä tarkottaa sitä, että lämpimät vaatteet alkaa tulla aina vaan enemmän ajankohtaisiksi. Ajattelin kerrankin olla epäitsekäs, ja ilahduttaa lämpimillä paketeilla... No, sen näkee jouluna! Seuraavat kuvat on tarkoitettu lämmittämään jokaisen mieltä näin talven kynnyksellä. Yksi seassa oleva tekele on minun käsialaani.

Joko neulontakärpänen on purrut itse kutakin? Miulla ainakin on sunnitelmissa virkata muutama pipo ja tehdä vielä yksi joululahja, tai kaksi.. :-)

For Christmas perhaps?

Jos mie en sitä vauvaa mistään saa, niin mie tahon sitte koiran. Jonkun pitäs varmaan hommata miulle kohta talutushihna, etten varasta viattomien ohikulkijoiden ylisöpöjä koiria. Koiranpennuista alkaa tulla kohta yhtä suuri pahe kun irtokarkeista!

Aww............ Isona mie sitte ostan mopsin!

Didn't go like in Stromsö

Aattelin olla kerrankin uudistuksenhaluinen ja jännittävä ja kuvata videopostauksen, mutta ei menny niinkun Stromsössa. Just kun olin pääsemässä grande finále loppuspiikkiin, niin kamera sano "vaihda paristot".

Huomenna paremmalla onnella? Jos tulevaisuus suo, Tony lahjottaa miulle sen vanhan AA-paristolaturin ja 4kpl ladattavia paristoja! :-)

Thursdays can also suck

But not Wednesdays. Keskiviikon kaunis sää ja kolea ilma houkuttelivat lenkille kameran kanssa. Joensuuta parhaimmillaan!

Tää päivä oliki sitten ihan toista maata. Huonosti nukutut yöunet, umpijäässä oleva auto, umpijäässä olevan auton tuulilasissa killuva 40€:n suuruinen pysäköintisakko, itkuinen loppupäivä, ei minkäänlaista myötäelämistä elämäni tärkeimmiltä ihmisiltä, stressi huomisesta koulun Slow-liikettä edustavasta tapahtumasta ja kaiken kukkuraksi vielä jumalaton paskaläjä syyllisyyttä niskaan näin illan päätteeksi.

Tämmöset päivät vois suosiolla jättää välistä! Toivottavasti teidän päivänne on sujun

ps. tässä uusi kaverini mustekala (aka. kamerajalusta)

And she's tired

Argh, viikonloppusin aikaseen herääminen ottaa niin paljon voimille! Mutta itsepähän päätin sinne evy-kurssille mennä, ei maha mittää. Onneks siitä on se hyöty, että osaan vastasuudessa ehkä pelastaa ihmisiä tarpeen tullen. :-D Viikonloppu meni tosiaan aika nopeasti, lauantaina ja tänään kurssia oli 8.30-16.30 ja 8.30-14.30. Pitkiä päiviä opiskella noin monta tuntia ihan putkeen tunnin ruokatauon kanssa. Harmittaa hiukan, etten kerennyt Tonynkaan kanssa oikein tehdä mitään mukavaa, kun illalla väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut eväänsä liikauttaa. Ensi viikonloppuna onneksi on kurssin lopputentti ja then it's over for good :-)

Tänään näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni Railaa. Tarkoituksena oli mennä ottamaan kuvia järjestelmäkameran kanssa ulkosalle, mutta jostain kumman syystä (?) ulkona oli pimeää suurin piirtein jo klo 15, joten koko kuvaussessio meni lähinnä nauraessa miun kännisen näköisille kuville, kun salaman takia joutui siristelemään silmiä. Haha, laitan kuvamateriaalia, kun saan sitä omiin käsiini!

Huomasin ilokseni, että Railan huomassa oli tämä kyseinen laite:

Joten olihan sitä pakko päästä kokeilemaan! Testi oli hyvin pikainen, ja kiharat sen mukaiset, joten lopputuloksesta en ottanut kunnollista kuvaa. Jos näihin kiharoihin käyttäisi aikaa, oikeita muotoilutuotteita ja pienempiä hiusosioita, lopputulos näyttäisi varmasti paremmalta. Nyt kiharat olivat lähinnä surffitukkaan verrattavat rennot laineet, mutta tykkäsin kyllä! Ainut miinus, että laitetta ei voi pitää kovinkaan kauaa paikoillaan yhdessä kohtaa, sillä kuuma ilma alkaa polttaa päänahkaa. Laitteessa on kyllä säätövaraa lämmön suhteen.

Lauantaina oli pyhäinpäivä, toisin sanoen vainajien muistoäivä, ja asianmukaisesti kävimme rakkaidemme haudoilla muistamassa heitä. Kävimme ensin miun sukulaisten haudoilla. Kävin tervehtimässä kynttiöin enoani, serkkuani, vaariani ja ukkiani. Sen jälkeen kävimme myös Tonyn mummin, enon ja tädin haudoilla. Oli ilo nähdä, miten monet ihmiset muistavat kuolleita läheisiään päivänä, jolloin hautuumaat ovat yhtä kynttilämertä. Tosi pysäyttävä ja liikuttava näky. Kylmästä säästä huolimatta sydäntä lämmitti.

Miulle hautuumaalla käynti on aina henkisesti raskasta. Äiti oli ilmeisesti pyhäinpäivän kunniaksi ottanut esille valokuva-albumin, jonne oli koottu kuvia serkustani ja enostani heidän elämiensä varrelta, sekä heidän hautajaisistaan. Vaikka serkkuni ja enoni kuolemasta on jo kulunut jonkin aikaa, kuvien katselu alkoi itkettämään. Serkkuni menehtyi 6 vuotta sitten 21-vuotiaana liikenneonnettomuudessa, ja hänen isänsä, minun enoni aika piakkoin tasan 3 vuotta sitten 48-vuotiaana sairaalan tekemään hoitovirheeseen. Olen niin surullinen. Kaikki sukulaiseni ovat aina olleet minulle erityisen rakkaita, ja nämä menetykset tuntuvat jotenkin erityisen pahalta. Vaarini kuollessa olin vasta reilun 1 vuoden ikäinen, joten en muista hänestä mitään ja suru ein kumpua samalla tavalla, kuin näissä tapauksissa, joissa olen ollut kyllin vanha muistamaan nämä ihmiset ja sen, kuinka he ovat vaikuttaneet elämääni. Olen surullinen myös siitä, etten kerennyt oppia tuntemaan vaariani. Kaikki asiat, joita hänestä olen kuullut, ovat olleet positiivisia. Hän oli kuulema varsinainen vitisiniekka, rakastava aviomies, isä, ja ennen kaikkea iloinen ja ylpeä isoisä. Mummoni kertomusten perusteella hän oli viimeisinä päivinäänkin leikkinyt kanssani, pitänyt minua sylissä ja ollut hyvin iloinen.

Kyllä, olen vieläkin todella katkera näistä ikävistä tapahtumista, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Vaikka nämä rakkaat ihmiset on poistuneet miun elämästä, muistot onneksi säilyvät, eikä niitä voi kukaan viedä miulta.

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,

on kulkusi kevyttä,  jalkasi kantaa.

Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.

Sinä elät myöskin keskellämme,

koska säilyt aina sydämissämme.

Hyvää yötä kaikille lukijoille, toivottavasti tekin olette tänä viikonloppuna muistaneet rakkaitanne.