Put your arms around me, I'm home

Voi laiskuuden laiskuus ja väsymyksen väsymys. On jäänyt vähän toissijaiseksi tämä bloggaaminen, kun koulussa kiirettä pukkaa päälle ja kamerastakin on paristot olleet loppu (ihan kun ei ois ollu aikaa ostaa paristoja?). Mutta täällä olen taas, vitamiineilla virkeämpänä ja hyvin nukkuneena. :-)

Täällä on lunta! Oon ollut viime päivät innoissani kuin pieni lapsi, kun maa on ihan valkoinen, ja nyt ulkonakin näkee kulkea eteensä. Parasta on kyllä lumen narina jalkojen alla! Joulukin tulla jolkottelee, eihän tässä ole kuin enää viikko ensimmäisen joulukalenterin luukun aukaisemiseen. Miun joulukalenteri taitaa vaan olla vielä kaupassa. Vaikka oonkin jo iso_tyttö_18vee, mummo ostaa miulle silti joulukalenterin joka vuosi. Ei oo mitään parempaa, kun se pieni tonttukuvalla koristeltu suklaapala jonka saa aamupalan jälkeen napsasta suuhun! (Huom, vain sen yhden, toisin kuin veljeni joka aina söi koko suklaakalenterin kerralla... Missä kärsivällisyys?!)

Lumen tulo tarkoittaa sitä, että pakkasta alkaa tulla. Ja se taas tarkoittaa sitä, että minnuu alkaa paleltaa. Mikä tarkottaa sitä, että lämpimät vaatteet alkaa tulla aina vaan enemmän ajankohtaisiksi. Ajattelin kerrankin olla epäitsekäs, ja ilahduttaa lämpimillä paketeilla... No, sen näkee jouluna! Seuraavat kuvat on tarkoitettu lämmittämään jokaisen mieltä näin talven kynnyksellä. Yksi seassa oleva tekele on minun käsialaani.

Joko neulontakärpänen on purrut itse kutakin? Miulla ainakin on sunnitelmissa virkata muutama pipo ja tehdä vielä yksi joululahja, tai kaksi.. :-)