Argh, viikonloppusin aikaseen herääminen ottaa niin paljon voimille! Mutta itsepähän päätin sinne evy-kurssille mennä, ei maha mittää. Onneks siitä on se hyöty, että osaan vastasuudessa ehkä pelastaa ihmisiä tarpeen tullen. :-D Viikonloppu meni tosiaan aika nopeasti, lauantaina ja tänään kurssia oli 8.30-16.30 ja 8.30-14.30. Pitkiä päiviä opiskella noin monta tuntia ihan putkeen tunnin ruokatauon kanssa. Harmittaa hiukan, etten kerennyt Tonynkaan kanssa oikein tehdä mitään mukavaa, kun illalla väsytti niin paljon, ettei oikein jaksanut eväänsä liikauttaa. Ensi viikonloppuna onneksi on kurssin lopputentti ja then it's over for good :-)
Tänään näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni Railaa. Tarkoituksena oli mennä ottamaan kuvia järjestelmäkameran kanssa ulkosalle, mutta jostain kumman syystä (?) ulkona oli pimeää suurin piirtein jo klo 15, joten koko kuvaussessio meni lähinnä nauraessa miun kännisen näköisille kuville, kun salaman takia joutui siristelemään silmiä. Haha, laitan kuvamateriaalia, kun saan sitä omiin käsiini!
Huomasin ilokseni, että Railan huomassa oli tämä kyseinen laite:
Joten olihan sitä pakko päästä kokeilemaan! Testi oli hyvin pikainen, ja kiharat sen mukaiset, joten lopputuloksesta en ottanut kunnollista kuvaa. Jos näihin kiharoihin käyttäisi aikaa, oikeita muotoilutuotteita ja pienempiä hiusosioita, lopputulos näyttäisi varmasti paremmalta. Nyt kiharat olivat lähinnä surffitukkaan verrattavat rennot laineet, mutta tykkäsin kyllä! Ainut miinus, että laitetta ei voi pitää kovinkaan kauaa paikoillaan yhdessä kohtaa, sillä kuuma ilma alkaa polttaa päänahkaa. Laitteessa on kyllä säätövaraa lämmön suhteen.
Lauantaina oli pyhäinpäivä, toisin sanoen vainajien muistoäivä, ja asianmukaisesti kävimme rakkaidemme haudoilla muistamassa heitä. Kävimme ensin miun sukulaisten haudoilla. Kävin tervehtimässä kynttiöin enoani, serkkuani, vaariani ja ukkiani. Sen jälkeen kävimme myös Tonyn mummin, enon ja tädin haudoilla. Oli ilo nähdä, miten monet ihmiset muistavat kuolleita läheisiään päivänä, jolloin hautuumaat ovat yhtä kynttilämertä. Tosi pysäyttävä ja liikuttava näky. Kylmästä säästä huolimatta sydäntä lämmitti.
Miulle hautuumaalla käynti on aina henkisesti raskasta. Äiti oli ilmeisesti pyhäinpäivän kunniaksi ottanut esille valokuva-albumin, jonne oli koottu kuvia serkustani ja enostani heidän elämiensä varrelta, sekä heidän hautajaisistaan. Vaikka serkkuni ja enoni kuolemasta on jo kulunut jonkin aikaa, kuvien katselu alkoi itkettämään. Serkkuni menehtyi 6 vuotta sitten 21-vuotiaana liikenneonnettomuudessa, ja hänen isänsä, minun enoni aika piakkoin tasan 3 vuotta sitten 48-vuotiaana sairaalan tekemään hoitovirheeseen. Olen niin surullinen. Kaikki sukulaiseni ovat aina olleet minulle erityisen rakkaita, ja nämä menetykset tuntuvat jotenkin erityisen pahalta. Vaarini kuollessa olin vasta reilun 1 vuoden ikäinen, joten en muista hänestä mitään ja suru ein kumpua samalla tavalla, kuin näissä tapauksissa, joissa olen ollut kyllin vanha muistamaan nämä ihmiset ja sen, kuinka he ovat vaikuttaneet elämääni. Olen surullinen myös siitä, etten kerennyt oppia tuntemaan vaariani. Kaikki asiat, joita hänestä olen kuullut, ovat olleet positiivisia. Hän oli kuulema varsinainen vitisiniekka, rakastava aviomies, isä, ja ennen kaikkea iloinen ja ylpeä isoisä. Mummoni kertomusten perusteella hän oli viimeisinä päivinäänkin leikkinyt kanssani, pitänyt minua sylissä ja ollut hyvin iloinen.
Kyllä, olen vieläkin todella katkera näistä ikävistä tapahtumista, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Vaikka nämä rakkaat ihmiset on poistuneet miun elämästä, muistot onneksi säilyvät, eikä niitä voi kukaan viedä miulta.
Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.
Hyvää yötä kaikille lukijoille, toivottavasti tekin olette tänä viikonloppuna muistaneet rakkaitanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti