Siihen kului kaksi päivää. Siihen kuului juoksemista neljässä eri kauppakeskuksessa. Siihen uhrautui rutkasti aikaa sovituskopissa mekkojen kanssa tuskeilemiseen. ja yhden itkupotkuraivarin sovituskopissa.
MIE LÖYSIN YLIOPPILASMEKON!
Se on täydellinen; juhlava ja siisti, naisellinen ja just täydellisesti istuva. Kokeilin valehtelematta varmaan kolmeakymmentä mekkoa, ja tuo oli niistä ensimmäinen, jossa ei ollu moitteita. Ajattelin löytäväni mekon noin 40-50€:lla, mutta (semi)halvat vaateketjut petti miut tällä kertaa. Tämä kyseinen yksilö löytyi Halosesta, ja meni hintansa puolesta hieman yli ajatellun budjetin. Ylioppilasjuhlat ovat kuitenkin arvokas ja hieno juhla, yksi elämäni hienoimmista päivistä, ja siksi ajattelinkin, että ehkä nyt ei ole hyvä aika nuukailla. Mekkoa voi kuitenkin käyttää muissakin juhlissa, sillä se on ajaton. Oon tällä hetkellä niin huojentunut, etten oo varmaan koskaan ollu.
Tänään alko todellakin loppua toivo mekon löytämisessä. Sellossa ollessa purskahdin sovituskopissa itkuun (ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen), sillä olo oli todella turhautunut ja ahdistunut. Kyllä, vaatteetkin herättävät todella voimakkaita tunteita. Ne kaikki 29 kokeilemaani mekkoa aiheuttivat kaikkia mahdollisia negatiivisia tunteita. Onneks tää ihanuus pelasti miut totaaliselta hermoromahdukselta!
Ainut minimiinusasia on, että mekon harso-olkaimia pitää muutamalla pistolla laittaa kiinni edestä, että liivit saa kainalon etupuolelta piiloon, sillä ne näkyy sieltä miniminivähän. Muuta moitetta en kyllä keksi. :-)
Päivä on ollu kaiken kaikkiaan TODELLA pitkä ja tunnerikas, nyt on onneksi erityisen hyvä mieli. Katottiin tädin ja serkkutytön kaa Holiday-elokuva (tykkäsin!) ja kohtapuoliin vois rueta unille! Huomenna mennään serkkutytön kanssa Messukeskukseen lemmikkieläinmessuille kattelemaan kaikkia ihania karvapalleroita.
 |
| Se on violetti. Oikeenpuolinmainen kangas on alushametta. |
ps. quite a long story about one dress?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti