He is the reason why I smile

Tätä postauksen tekemistä on venytetty ihan syystä. Teen postauksen vasta tänään, sillä eilen, eli 7.6. oli meidän vuosipäivä. ♥

Tässä on poikaystäväni. Hänen nimensä on Tony. Tony on 19-vuotias ja asuu Joensuussa.

Tavattiin varsinaisesti Tonyn kanssa romanttisesti viime kevätlukukauden lopussa koulussa. Se oli kyllä menoa ihan ensimmäisestä silmäyksestä lähtien. Katseet kohtas välituntikonsertin aikana ja sitten alettiin jutella. Tai no, ensin sosiaalinen media tuli väliin, tultiin kavereiksi facebookissa, vaihdettiin meseosoitteita ja kohta jo soiteltiin tuntien puheluita ja katseltiin leffoja yhdessä ja siitä se sitten lähti.

Ensimmäisen kerran myö taidettiin jutella jo aikaisemmin samana vuonna hiihtolomalla, ja sillon kateltiin kaverin kotibileissä Fingerporeja Tonyn puhelimesta. Se kohteliaasti piti miulle seuraa kun näytin siltä, että tylsistyn. Jäi hyvä muistijälki. Loman jälkeen koulussa moikkasin Tonylle iloisesti ja tämä ei edes huomannut, score!

Tässä on kaveri, joka tykkää puuhailla ulkona ja autonsa parissa. Missään amiskaarassa ei tarvitse onneksi istua, mutta Tonyn mielestä pieni hienosäätö ei oo ikinä pahasta. (Minnuu vartenhan se vaan sitä autoa laittaa, sitten kun poika lähtee inttiin niin auton otan minä! Hahaha.)

17-vuotissynttärilahja, siitä lähtien pysynyt kaulalla.

siskontytön lempparikaveri :-) "mittä toni"

Tony on meistä se positiivisempi. Se jaksaa aina nähdä kaikessa pahassakin jotain positiviista, eikä omien sanojensa mukaan halua ajatella ihmisistä pahaa. Joskus sen hyväntahtoisuus ja yltiöpositiivisuus ottaa päähän, kun itsellä on paha päivä. Yleensä siitä kuitenkin nopeasti piristyy. Mie oon taas meistä se riitaisampi. Kun mie haluisin tulisesti riidellä ja vähän olla napit vastakkain, niin tämä ottaa asiat niin ärrrrrrrrsyttävän tyynesti ja koittaa vaan rauhotella. Tai sitten se vaan nauraa miun äksyilyille ja sekös miulle lisää vettä myllyyn! Rakastetaan ja riidellään tasapuolisesti, niinhän se vaan menee.

Tony ei oo mikään tuppisuu, vaan aina sillä on jotain sanottavaa. Ihastusta herättää varsinkin se, miten se ottaa miun vanhemmatkin huomioon (ei pelkästään minnuu!) Se ainaa jutustelee ja höpöttelee äitin ja iskän kanssa, ja äitille ja Tonylle on tullu monia hauskoja vitsejä. Äiti yleensä kuttuu Tonya "pojanklopiks". Lähettihän tuo äitille aprillipäivänä tekstiviestin, jossa kerto meidän menneen kihloihin. Äitiltä tuli huumoritylyvastaus "kiitä onneasi että nyt on aprillipäivä!" :-D

Miulla on kyllä hauskaa tämän yhen höpelön seurassa. Meillä ei oo koskaan tylsää, vaan aina on jotain tekemistä. Olkoon se sitten 1000-palaisen palapelin rakentelua, mökkeilyä, lenkkeilyä, pyöräilyä, ruuanlaittoa tai makoilua ja musiikin kuuntelua. Paljon tehään yhdessä, kuitenkin niin että molemmilla on oma elämä, eikä kaikki pyöri tyttö- tai poikaystävän ympärillä. Henkilökohtaisesti itseäni ärsyttää parit, jotka nysvää koko ajan toistensa kanssa, eivätkä anna toisilleen tilaa suurinpiirtein edes hengittää. 

Eilisen vuosipäivän (elämäni ensimmäinen) kunniaksi päätettiin että käydään syömässä jossain ravintolassa. Yllätin kuitenkin Tonyn tekemällä piknikeväät, ja mentiin sitten joenrantaan kaupunkiin istumaan ja syömään eväitä. Oli vihreetä salaattia valkosipulikastikkeen kanssa, viinirypäleitä, vadelmavissyä (yhteinen lemppari), sipsiä ja kahta dippiä, maalaispatonkia ja sille levitettä.

Yllätyin kyllä ilosesti kun sain vuosipäivälahjan. Olin jo aikasemmin sanonut, etten välttämättä kaipaa mitään lahjoja. Miulle on tärkeämpää, että saan viettää aikaa toisen kanssa. Rakkaani kuitenkin yllätti miut ja sain lahjaksi Nominationin, kun miulla ei sellaista ole. Oli kyllä niin ihana yllätys! Oon yleensä ajatellu, etten semmosta halua välttämättä, mutta tässä tilanteessa se kyllä kelpasi enemmän kuin paremmin. Rannekkeessa oli yksi pala, ja arvaahan sen mikä sieltä löytyi.

Tän postauksen vois lyhentää vielä ytimekkäästi kolmeen sanaan. Mie rakastan sinnuu ♥