Lähdettiin siis oman vpk:n kanssa palokuntaleirille viikoksi, ja täytyy sanoa että oli taas yksi parempi leirikokemus. Vaikka leirialue olikin pieni, sopu sijaa antoi niin telttapaikoilla kuin saunan lauteillakin. Meillä on aina kolmena vuonna peräkkäin Itä-Suomen leiri, johon osallistuu Pohjois- ja Etelä-Savo, sekä Pohjois-Karjala, eli meikäläisen huudit. Joka neljäs vuos on sitten suurleiri, johon osallistuu kaikki suomen vapaaehtoiset palokunnat. Kyseinen suurleiri oli viime vuonna Padasjoella, mutta ite ei sinne oman osaston kanssa osallistuttu.
Miun viides palokuntaleiri, ja nyt olin ensimmäistä kertaa apukouluttajana. Meidän kurssi, tasokurssi 2, sisälsi yhdeksäntoista noin 11-13-vuotiasta lasta, kolme meitä apukouluttajia, Anne, minä ja Joni, sekä pääkouluttaja Ville. Annen sekä Villen tunnen jo ennestään. Annen kanssa ollaan samassa palokunnassa, ja Villen tunnen jo useamman vuoden takaa aikaisemmilta leireiltä. Apukouluttajakollegani Joni oli miulle siis uusi tuttavuus, erittäin mukava sellainen.
Kuten kenttäolosuhteita voi kuvitella, ruoka oli yksinkertaista, mutta ERITTÄIN hyvää! Minään päivänä ei tarvinnut nälässä olla, ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Makua lisäsi varmasti entisestään iloiset ja pirteät emännät, jotka saivat unisimmatkin silmät aamulla 7.30 hymyilemään. :-)
Keskiviikon leiriolympialaiset, jossa idea on hyvin yksinkertainen - kastele kaikki.
Ehkä ihkuinta koko leirissä oli meidän pieni alle 10 hengen prinsessakerho, joka kokoontu kaks kertaa. En tiedä YHTÄÄN mistä koko idea lähti, mutta kuljin koko leirin vaaleenpunanen rusettipinni päässä ja Hello Kitty-laastari sormessa. Pääasia että oli ihkuu, fantsuu ja hubaa! Toinen ja vika kokoontuminen oli aika juhlallinen. Lakattiin kynsiä, vaaleenpunasella tietty, juotiin Hello Kitty-limpparia ja syötiin vaaleenpunasia herkkuja.
Toiseksi viimeisenä päivänä oli kaikkien kurssien kurssikokeet. Sammutustyönkurssilaisille tuli mitä erikoisin hälytys. "Sammutustyönkurssi, hälytys, eläimen pelastus, kissa puussa. Eläin on kiimainen." Tämän jälkeen alkoi ihan kuulumaan ihan kammottava mouruaminen. "Kissa" osoittautui yhdeksi leirin mieskouluttajaksi, joka oli pukeutunut naiseksi ja kiivennyt puuhun.
Eläkkeelle jäävä leirin päällikkö ja inttiin menevä ystäväni saivat uudet kuontalot. Tuntuu vähän, että tais eri ikäluokan edustajilla mennä tyylit ristiin?
Perjantai-ilta on disco ilta! Leiridiscossa esiintyi varkauslaista osaamista bändin ja räppärin muodossa. Ja bändipojilta piti tietysti käydä ottamassa nimmarit ja yhteiskuva.
Viimeisenä päivänä kokoonnuttiin kurssin kanssa ja kerättiin kurssilaisilta jokaiselle kouluttajalle omat henkilökohtaiset palautteet. Tässä yksi esimerkki omasta palautteestani, joka sisälsi hienon muotokuvan. Leirin aikana sain itselleni lempinimen "Habis", koska miulla on kuulema tosi iso haukkari. En nyt menis ite vannomaan..
Vaikka viimeinen päivä meni vähän lähtöä jännittäessä, jaksoi hymy silti paistaa kasvoilla. Kun lippu viimeisen kerran laskettiin, miekin herkistyin, ja viimestään kavereita halatessa pillahdin itkemään, sillä tiesin etten nää heistä suurinta osaa, kuin vasta ensi kesänä. Tää ainutlaatuinen viikko kesästä on niin tunnerikas, ettei fiilispurkauksilta voi säästyä. Lähtö oli täynnä niin haikeutta, surua, kuin iloa, vaikkei se kasvoilta välttämättä näkynyt. Kesäni paras viikko, aina ja ylivoimaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti