Miulla on yleensä aika korkea kynnys kirjoitella tänne mitään todella syvällisiä päänsisäisiä ajatuksia, mutta liikuntasuorituksen jälkeisissa tunnemietintäkuohuissa ajattelin kuitenkin uskaltautua ja miettiä sitten huomenna, mitä sitä tuli kirjoteltua.Se on vaan karu fakta, ettei ihminen oo ikinä oikein täydellinen itseensä. Itsestään löytyy aina jotain mitättömiä vikoja, joita muut eivät edes huomaa. Mutta entä jos ihminen alkaa olemaan liian itsekriittinen?
Mie saatan päällisin puolin vaikuttaa vahvalta persoonalta, joka ei pienestä hetkahda, mutta sisäisesti mie oon aika hauras. Nykyisin itken aika helposti, ja otan aika paljon ulkonäköpaineita. Mie oon aina ollu sellanen onnistujatyyppi. Hyvät harrastukset, onnistuneita ja kestäviä ystävyyssuhteita ja koulukin sujuu hyvin. Siinä mie oon epäonnistunu, etten oikein koskaan oo hyväksyny itteäni tän näköisenä.
Kuten jo terveystiedon kirjassakin on puhuttu nykymaailman aiheuttamista ulkonäköpaineista, mie kuulun niihin jotka ottaa sosiaalisesta ympäristöstä paineita. Vertailen itseäni aika paljon muihin tyttöihin, katselen heidän pukeutumistaan ja mietin, miten voisin itse pyrkiä samaan. Syy on tosiaankin miussa itsessäni, mie nimittäin kritisoin itteäni liikaa, varsinkin ulkonäköä, joskus jopa puhetyyliä ja ajattelen välillä liikaa sitä, mitä muut miusta ajattelee. Tuntuu tosi pahalta olla itselleen näin ilkeä! Itseään pitäis rakastaa ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi omia ystäviään. Ystäville rakkautta riittäisi vaikka maailman ääriin, mutta miksei aina minnuu itteeni kohtaan? En mie haluis olla näin itsekriittinen, mutta vanhoista tavoista on hankala päästä irti.
Miullla murrosikä tuli aika nopeesti. Kuukautiset alko ja naiselliset muodot puskemaan esiin jo ala-asteella. Joskus se ihan häiritsi. Olo oli niin ulkopuolinen, kun muut ikätoverit ei näyttäny yhtään samalta. Discoissa pojat saatto huudella ilkeyksiä miun silloisesta rintavarustuksesta "otahan Marika pumpulit pois!" En sitten tiedä, syyttääkö noita menneisyyden haamuja siite, etten oo oikein koskaan omaa kehoani hyväksyny. Nykyisin kyllä aika paljon heitän itsestäni hyväntahtoista läppää, se on miun tapa käsitellä tätä ongelmaa, ja ehkä koittaa päästä yli siitä.
Mie oon ihan normaalipainoinen ja fiksu likka, jonka ei pitäs ulkonäöstään stressata. Kuitenkin tunnen itseni isokokoiseksi hyvinkin naisellisten muotojeni takia. Oma kroppa ei vaan aina tunnu omalta. Peiliin katsoessa tuntuu, kuin kasvot olisi vieraan ihmisen vartalossa kiinnitettynä. Tiiän tosiaankin etten oo ainut, joka omaa ulkonäköään miettii, tiedän että teitä on muitakin!
Nyt, kun liikunnan ilo on löytyny, tuottaa mielihyvää kun tietää, että kehoa saa muokattua lähes haluamakseen terveellisin keinoin, josta on muutakin yleistä hyötyä omaa kuntoa ja terveyttä koskien.
Tämä on miun henkilökohtainen mielipidekirjotus miusta itsestäni. Mielipiteet on nyt erittäin tervetulleita, kun kyseessä on näinkin syvällistä pohdintaa.
Älkääkä huoliko! Tämä kuvaa ihan niitä huonoimpia päiviä, kun itsessään ei jaksa nähdä MITÄÄN hyvää. Tukka on huonosti, ripsarit levinny alaluomille ja vaatevalinta sille päivälle oli ihan kaatopaikkakamaa. Miussa on kuitenkin se taistelija, joka jaksaa uskoa itseensä ja on välittämättä muiden mielipiteistä ja maailman kauneusihanteista. Miulle tärkein todiste siitä, että oon ihan yhtä kaunis ja hyvä kuin kaikki muutkin, on rakastava poikaystävä. Aamen!
Tunnetteko te joskus samalla tavalla, tai onko teidän menneisyydessä tapahtunut jotain vastaavanlaista?
Voin samaistua siun fiiliksiin ihan täysin! Miekin oon ulkoisesti ihan kunnossa, itsevarmuutta löytyy eikä ulkonäössäkään ole valittamista, mutta sisäisesti tuntuu joskus tosi huonolta. Oon saanu koko nuoruuteni kuulla sitä kun "no sie oot niin laiha, ethän sie ikinä varmaan syö mitään, no siun ei ainakaan tarvii pelätä lihomista, noku sie oot tollanen malli!" ja ei se aina kivalta tunnu. Joskus tuntuu, että ihmiset ei oikeesti ajattele yhtään sitä, että alipainon kanssa kamppailevalle ihmiselle tuollasten juttujen kuuleminen on sama kuin sanoisi lihavalle että "oot läski".
VastaaPoistaNyt viime vuosina tilanne on kuitenki helpottunu ja oon saanu vähän "lihaa luiden ympärille", mutta vieläkin on toki sellasia "itseinhokausia", jolloin mikään ei oo hyvin hiuksista vaatteisiin, naamaan ja vaikka just siihen puhetapaan. Mutta onneksi yleensä osaa arvostaa itseään ihan sellasena kun on. :)
PS. Oli muuten kivaa lukea tämmöstä postausta, sen takia inspiroiduin kommentoimaankin! Oon jonkun aikaa miettiny, josko uskaltaisin omankin blogin puolelle jotain pohdintoja julkaista, ja tää kyllä rohkaisi! :)
Helou! Mie ymmärrän ihan täysin, onhan se varmaan kavereista kiva, kun toinen on hoikka ja "oot niin kaunis lololo" mutta ei alipainosilla oo oikeesti sen helmpompaa, vaikka ihmiset sitä niin luulee!
VastaaPoistaVaikka itseinho välillä nostaaki päätään, on hyvä aina muistaa että kaikki meidän lähi-ihmiset rakastaa meitä juuri tämmösinä, ja se on asia jolla on aina hyvä lohduttautua kun sortuu itseään nokkimaan :)
Miulle on tosi vaikeeta kirjotella mitään syvällisiä juttuja julkisesti, mutta aattelin että tännekkikaivataan jotain vähän astetta syvempää, ei sitä pelkkää pintaliitoa ja "mitä ostin tänään". Suosittelen lämpimästi, vaikka tekiskin mieli poistaa se teksti samointein, anna sen vaan olla. Saattaa yllättyä positiivisesti, niin kuin nytten kun mie siulta kommentin, kiitos siitä :)
tsemppii mancy ja jenna, kirjotelkaa ihmees näit lisää! ite oon nii laiska kommentoimaan, vaikka luenki kaikki kirjotukset.. ;) mut et nyt oli pakko laittaa, et tsemiiii!
VastaaPoistap.s. ihminen on kaunis ku se hymyilee :)
Emmi, tuo oli ihanasti sanottu, kiitos :)
VastaaPoistaLuen siun blogiis aina ku kerkeen ja tää postaus sai miut kirjottaa nyt myös jotaki :) Niiku ihan ite sanoit, kaikilla on tollasia päiviä, nii miullaki. En ois kyl osannu kuvitella et siulla ois ollu paineita siitä, miltä näytät koulussa ja mitä sulla on päällä, koska ku ite näen sut koulun käytävällä, sulla on aina tosi kviat vaatteet päällä, hiukset ja naama nätisti jos nii voi sanoo :D ois ollu vaikee kuvitella et sie ite ottasit paineita meistä muista, koska vaikutat nii itsevarmalta ja vahvalta ihmiseltä. Ois kivaa lukee jatkossaki tällästä henkilökohtasempaaki tekstiä :)
VastaaPoistaainii, tsemppiä abivuoteen! :)
chiqqua, siinäpä se on, kun ulospäin kuitenkin oon aina semmonen ylivilkas ja ilonen, niin välillä tulee sitte tommosia typeriä päiviä :-D
VastaaPoistatää kommentti piristi tosi paljon miun iltaa, kiitos siitä, ja kiitos tsemppauksesta, sitä kyllä tarvitaan, ku kaikki opettajat hiillostaa kirjotuksista! :-)
syvällisiä postauksia tulee aivan varmasti jatkossaki!