Perfect is not enough perfect word

Löysin TÄYDELLISYYS-IHANUUS-LOISTAVUUS-mekon poikaystävän ylppäreihin!

pic: mesydänsitä

Uudelle mekolle oli tosiaan tarvetta, sillä nykyiset, ne kolme kappaletta jotka kaapista löytyvät, ovat kaikki kirjavia. Miulla on se ongelma vaatteita ostaessa, etten oikein koskaan saa ostettua mitään yksiväristä. Paitsi housut. Kukkahousuja ei miun päällä tulla näkemään!

En halua paljastaa mekkoa täysin, mutta anna pieniä palasia sieltä täältä, miltä se mahdollisesti voisi näyttää. Tavoitteena oli, etten paljastaisi mekkoa poikaystävällenikään ennen ylppäripäivää, mutta saa nähdä pysyykö suu kiinni. Tai paremminkin kaupan pussi.

Oon niin innoissani tosta mekosta, etten varmaan koskaan oo ollu! Ja palkkakin tulee sopivasti kuun lopussa, joten miun ei pitäs kuolla vararikkoonkaan. Muuta mitä pitäis nyt ostaa, ois bikinit ja alusasusetti. Ainii ja ne farkkushortsit! Thank god että sain kesätöitä, muuten jäis kesällä tuutit ostamatta.

Päivä meni aika ystäväntäyteisissä merkeissä. Näin yhtä rakkaimmista ystävistäni pitkän kuukauden jälkeen, ja sain vihdoin annettua hänelle synttärilahjansa. Lahja sisälti kaksi itsetekemääni kangaskassia, 2dl Fresita-kuohuviiniä, kehystetyn valokuvan meistä kahdesta wanhojentanssipäivänä, sekä erittäin, siis todella fantastisen itseaskartelemani kortin.

Hauskointa kortin tekemisessä oli se, kun yritin epätoivoissani liimata tekemääni runokyhäelmää kortille. Aikani ähkittyä "tukkeutuneen liiman kanssa", ymmärsin avata sisemmän levityskorkin ja huomasin, että liima ei ollutkaan tukossa, vaan tuubin sisäpuolella oleva tuppi oli vielä paikoillaan.
Kokeilin puristaa kovaa, eikä se lähtenyt liikkumaan mihinkään suuntaan. Kuten sarjakuvissa, käänsin sitten liimatuubin itseeni päin ja kirosin kovaan ääneen samalla puristaen. Säikähdin itsekin, kun tuppi sinkoutui liimatuubista suoraan otsaani ja järkyttävä määrä liimaa lenti housuilleni. Tämä oli niitä hetkiä elämässä, kun sallin itselleni yksinäisen naurunhetken :-D

rakkauteni ystäväni hiuksia kohtaan on vallaton!

Tavalliseen tapaansa siskoni tyttärensä ja perheensä koiran kanssa tuli kylään. Tavallisestihan Leevi ei saisi olla sängyllä, mutta ei sitä nappisilmää aina osaa vastustaa.

Ystäväni lähdettyä aloitin jo huomiseen sammutustyönkurssin kokeeseen kertaamista solmujen harjoittelun ja teoriapläjäysten läpiluvulla. Vielä olisi 2/3 alueesta käymättä. Kieltämättä hiukan jännittää, sillä vaikka kurssi on mahdollisimman tiivis ollutkin, asiaa on tullut aivan älyttömästi. Lisäpaineita aiheuttaa se, että minä muiden tyttöjen ohella olen kurssin nuorimpia osaanottajia, sillä muut kurssin osaanottajat ovat miehiä ikähaarukalta 23-45. Onneksi kurssin meininki on ollut rento, enkä usko että varpaiden väärästä asennosta kamalasti sakoketaan.

Pyrolyysi on sitä, kun palava aine pilkkoutuu palamiselle sopivammiksi aineiksi.
A-luokan käsisammutinta voi käyttää mm. kiinteiden aineiden sammuttamiseen, jotka eivät ole metalleja.....

Sickness is sick

 Sairauden jälkeen voi näyttää nälkiintyneeltä pikkulapselta. Järkytyin hiukan itsekin kun vilkasin itteäni kunnolla peilistä. Posket ihan lommolla ja mahakin on kadonnu jonnekki. Piti ihan huvikseen ottaa todistekuva talteen!

Onneksi kuitenkin päivällä väri (silti kalpee ku kalkkilaivan kapteeni) alkoi palata poskille ja näytin taas ihmiseltä!

Mie oon varmaan liian eläinrakas ihminen, mutta äiti säikähti kauheesti kun keittiössä oli perhonen ja käski miun viedä sen ulos. Menin keittiöön ja huomasin että sen toinen siipi oli rikki. Otin sen varovasti kämmenelle ja menin ulos istumaan rappusille. Se ei hievahtanukaan, mutta puhalsin varovasti sitä päin ja se nous pystyyn, mutta kaatu samointein. En halunnu sen kituvan, joten hellävarasesti päätin päästää sen päiviltään, lentelemään kevyemmille pelloille muiden tovereiden kanssa.

Seurustelu on tehny miusta ihan kauheen itkupillin, mutta mielummin herkistyn helposti, kun oisin samanlainen, ulkokuoreltani kivikova, kun olin vuosi sitten.

psst. alla olevassa postauksessa kaipaillaan uudistusapua!