Wanhojentanssit - ne todella sekoittaa mun pään

Valitettavasti asustepostaus vol 2. siirtyy seuraavaan kertaan tämänkertaisen tiedotteen vuoksi.

Wanhojentanssimekko on nyt viety ompelijalle!

BILEET! Nyt siihen mekkoonkin saadaan jotain tolkkua! Korjauksia tulee olemaan jonnin verran; yläosaa pitää kaventaa, alaosan laskokset pitää poistaa, erilliset ala- ja yläosa ommellaan yhteen jotta toppiosa ei jää rutuille, eikä tanssiessa napa vilahda....
Ajatuksena oli, että hyväksikäyttäisimme siskolleni tehtyä varamekkoa, koska sen kangas on lähestulkoon samanvärinen kuin oma mekkoni. Sitä luultavasti käytetäänkin olkaimien tekemiseen. Olkaimethan mekossa toki on, mutta niistä täytyy tehdä paksummat, jotteivat rintaliivien olkaimet paista kaikelle kansalle. :)
Siskoni vanhaan mekkoon kuuluu tyllialushame, jota käytän omissa tansseissani. Jotta oman mekkoni helma saataisiin mahdollisimman muhkeaksi, aikoo ompelijani laittaa alushameeseen muovivanteen.

Onhan siinä hommaa, mutta onneksi minun ei niitä tarvitse duunailla! Täältä kotikonnuilta löytyy erittäin ammattitaitoinen ompelija (taaskin tästä meidän oman kotitien päästä), ken on mm. taiteillut eräälle hyvälle ystävälleni mekon vuoden 2009 wanhoihin:

...kyllä tämän neidin saappaissa olisin ollut myöskin tyytyväinen! Voin sanoa että mekko oli erittäinkin kaunis, ei vaan oo valitettavasti parempia kuvia saatavalla, mutta kyllähän sen näkee että on ammatti-ihminen ollut asialla! Luotan siis tähän henkilöön 100%.

Kävimme siis äitini kanssa paikan päällä mekko mukana kysymässä ompelijan ehdotuksia. Kokonaisuudessaan siellä vierähti 45min, jonka aikana pyörin mekko päällä nuppineuloilla pisteltävänä ja hypistellen lopuksi liikkeessä myynnissä olevia pitkävartisia villasukkia. Rouva ompelija lupasi, että pääsisin sovittamaan mekkoa ennen joulua. Toivon tosiaan että kaiken tämän jälkeen voin hyvillä mielin tanssahdella.

Mietin vaan, kun olen tässä aloittanut pientä treeninpoikasta saadakseni kroppaa vähän kasaan ennen wanhojentansseja... ettei paino nyt tipahda ihan niin paljoa että mekko on sitten liian löysä. MUTTA, jotakin minun on pakko tehdä, sillä tuntuu että allit roikkuu ja puskuri turpoaa tahdottomasti. Etumus saisi kyllä hitusen pienentyä, ihan just in case!

Nyt vain pitää kärsivällisesti odottaa tekstiviestiä/soittoa Ommel S liikkeestä, jossa Rouva ompelija tekee mekolleni taikojaan.

ps. voin sanoa, ettei kyllä tullut kallis reissu tästä. happy me!