Grey is the sky, grey is my mind

Melankoliamaanantaiden huipentuma, yök.

En edes muista, millon viimeks ois ollu mukavaa maanantaipäivää. Tämä päivä lähti menemään unillemenosta saakka ihan päin mäntyä. En saanut unta, joten nukahdin vasta vaille 2 yöllä, heräsin aamuviideltä siihen että toinen silmä on muurautunut umpeen ja kurkkua kutittaa, mikä aiheutti sitten totaalisen yskintähetken.
Ensimmäisestä peiliinvilkauksesta saakka olen näyttänyt aivan aasinperseeltä näiden turvonneiden ja punoittavien silmien, sekä punoittavan nenän vuoksi.
Plussana kaiken päälle ihana koko päivän kestänyt mahakipu ja kolmioyskänlääkkeestä johtuva masennus. Huhhuh! Tuntuu että alkaa tää sairastaminenkin jo pikkuhiljaa riittämään, kuumetta, nuhaa, nenänvuotoa ja yskää on ollu alkuvuodesta ihan riittämiin! Ei kukaan tahtois silmätulehdusta vakituiseen lainaan?

Kuitenkin, vaikka päivä olikin suoraan sanottuna aivan perseestä, en lannistu. Ilta oli päivän saldoon verraten oikein mukava. Mahakipu hellitti kotiin päästyä (kappas vaan), silmää ei ole kutittanut, ja mikä parasta, kuudelta alkoi palokuntaharjotukset. Oli aikamoinen elämys pukea täys taisteluvarustus päälle (eli sammutushousut ja -takki, kypärä ja paineilmalaitteet)

Pääsin kiipeämään muiden karskien palomiesten ohella katolle paineilmalaitteet selässä. Jumavita, kyllä se vaan pelotti! Liukkaita kirjaston seinässä horjuvia tikkaita pitkin kohti kattojen korkeuksia ilman turvalaitteita. Scared the shit out of me!

Kyllä, minulla on miehinen harrastus ja sekös tuo vain tätä parransänkeä päivä päivältä enemmän esiin. Palomiesten treeneissä käynnin lisäksi vedän 10-15 vuotiaiden vapaapalokuntalaisten harjotuksia joka keskiviikko. Mieleistä touhua, onhan tätä tullu harrastettua jo kohta 7 vuotta :-) 18-vuotiaana pääsee osallistumaan ihan oikeisiin hälytyksiin, joten pojat, älkää edes yrittäkö.

mie, sillon tositoimissa.

Tiistait on yleensä osottautunu hitusen paremmiksi päiviksi, joten hasta mañana lunes, bienvenido martes!