Shake it, move it, do it!

Liikunta.

Siitä on jälleen kerran alkanu tulla miun elämän suola.

Olin jo ihan unohtanu sen fiiliksen, mikä liikkumisen jälkeen tulee.

Se, kun antaa itestänsä kaiken lenkin loppuun asti,
tai puristaa käsipainoilla vielä viimesetkin nostot, vaikka väsyttää.

Aurinko ja nollakelit on miun henkilökohtasia motivaattoreita.

Tajusin yks päivä, etten oo missään vaiheessa elämääni ollu hyvässä kunnossa. Pienenä harrastin jalkapalloa, mutta siihen ne urheiluharrastukset jäi. Satunnaista lenkkeilyä, jatkuvaa laiskistumista ja painon jojoilua. Itsetunnon ailahtelua. Minäkuvan vääristyminen ja oman ulkomuotonsa inhoaminen.

Mutta nyt asiat muuttuu. :-) Mie oon asettanu itelleni realistiset tavotteet; keväällä ois tarkotus mennä juoksemaan 10km:n lenkki City runiin, tai Naisten kympille Joensuuhun, jos sitä tänä keväänä järjestetään. Puolimaratonille en vielä uskaltaudu, ehkä syksyllä. Viime toukokuussa juoksin 10km:n lenkin 58:59, mikä oli lyhyellä kuukauden harjottelulla miulle ihan pirun hyvä suoritus.
Oon ilonen siitä, että miun kotitieltä lähtee täydellinen 6km:n lenkkipolku, joka kiertää miun kotikulmien ympärio
Nyt kun yöunien määrä on kasvanu viime vuodesta varmaankin kolmasosalla, on hyvä fiilis päivisin ja illallakin jaksaa harrastaa liikuntaa. Kesäisin ja keväisin, ja alkusyksystä mie tykkään liikkua, mutta heti kun pahimmat syyssateet ja talvipakkaset tulee, mie jämähdän sisälle ja lösähdän.

Kiitos auringolle, kiitos semilämpimälle Suomen ilmastolle, mie oon taas löytäny liikunnan ilon. Nyt minnuu ei pysäytä enää mikään! Ei edes karkit joita ihmiset kiusallaan ripottelee miun lenkkipolulle.

Kello alkaa taas kilkuttaa reippaasti yli kahden ja mie meen nyt nukkumaan. Aamulla ois tarkotus lähteä lenkille pienen aamupalailun jälkeen. Illalla lähdin lenkille, mutta kylkeen alkoi pistämään niin kovasti että piti kääntyä takasin.

Urheilija ei vaan tervettä päivää nää..

Oisko vinkkejä makeanhimon hallintaan?

Auttakaa herkkupersettä!