Sivut

7. elokuuta 2011

Metsän laidalla puut huojuu tuulessa

Viikonloppu tuntuu nyt jälkeenpäin todella raskaalta. Miun elämä koki kolahduksen, kun miun rakas ystävä, meidän koira jouduttiin lauantaina päästämään vihreämmille niityille. Joka paikkaan koskee vaan niin pirusti, enkä oikein tiiä miten päin pitäs olla. Eilen nyt sai jotain muuta ajateltavaa, kun mentiin yöksi Tonyn äidin luokse, mutta heti kun tuli kotiin, todellisuus iski vasten naamaa. Tuntuu vaan niin pahalta.

Petun tulopäivä<3
Nämä pojut on ollu kämppiksiä jo useamman vuoden, ja säälittääkin tämä oikeanpuoleinen nuorempi koira, kun se jää nyt asumaan koppiinsa ihan yksin.
"kämppikset"
Vaikka tällä hetkellä ei ehkä osaa katsoa nenäänsä pidemmälle, elämä jatkuu. Jotkut ehkä ajattelevat, ettei eläimen menetys nyt NIIN kamalaa voi olla, niin kyllä se on. Jos et omista lemmikkiä, ja olet tuota mieltä, hanki itsellesi lemmikki, elä sen kanssa, leiki sen kanssa, pidä siitä hyvää huolta ja menetä se, niin tiedät miltä minusta tuntuu. Koirasta, niin kuin kaikista muistakin eläimistä tulee osa perhettä, osa jokapäiväistä elämää. Kaikki meidän koirat on miulle kuin sydänystäviä, ja jokaisesta irti päästäminen tuntuu aina yhtä pahalta.

Koirani takajalat siis halvaantuivat perjantai-iltana. Voimaa niihin ei tullut enää mistään, ja eläinlääkäri totesi että oli kyse synnynnäisestä selkärangan viasta. Sekin tieto tuli niin äkkiä, kun Petu vielä perjantaipäivänä pomppi ja oli oma eloisa itsensä. Lohduttavaa on kuitenkin se, ettei sen tarvitse elää kurjaa elämää ilman toimivia takakäpäliä. Eläimen omistaja osoittaa todellista välittämistä ja rakkautta sillä, että antaa lemmikin mennä jottei sen tarvitse tuntea kipua. Näin mie yritän itseäni lohduttaa, ja ajatella että toisella on hyvä olla.

Elämä ehkä pysähtyy, mutta vain hetkellisesti. Ehkä jo huomenna jaksan hymyillä. Nuku rauhassa kulta.


Syttyi taivaalle uusi tähti,koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulenvihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,täällä sinua ajattelen. 

2 kommenttia:

  1. Jaksamisia! <3 on varmasti ihan kamalaa, mut onneks elämä jatkuu ja koirallakin on nyt sit parempi olla!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!<3 Sillä ajatuksella on hyvä lohduttautua, kyllä se tästä :)

    VastaaPoista