We are family

Muutama viikko takaperin julkaisin tuossa sivupalkissa toivebostausgallupin, ja toivotuimmat olivat "Perheeni" ja "Harrastukseni". Ensimmäisenä aion kertoa rakkaastan perheestäni. 

Jokaisella meillä on jonkinlainen perhe. Käsite "perhe" ei välttämättä aina tarkoita isää, äitiä ja sisaruksia. Jonkun perheeseen voi kuulua vain vanhemmat, heistä jompikumpi, tai ei kumpikaan. Yhden perhe voi koostua ystävistä, toisen perhe koostuu puolisosta.

Miun perhe on suuri. Miulla on tosi suuri suku niin isän, kuin äidinkin puolelta, ja kaikki ne sukulaiset miun vanhempien ja sisarusten lisäks on miun perhettä. Miun perhettä on myös miun poikaystävä ja miun parhaimmat ystävät. Miun perheeseen kuuluu ne ihmiset, joihin voin luottaa ja joita rakastan heidän virheistään huolimatta.

Miun ydinperheeseen kuuluu äiti, isä, isosisko ja isoveli. Meijän perhe on kyllä yks sekametelisoppa. Myö ollaan kaikki vahvaluontoisia ihmisiä, jotka osaa kyllä ilmaista mielipiteensä just silloin, kun huvittaa. Meistä kaikista kuitenkin löytyy myös se hiljanen puoli, vaikkei se aina tuu kaikista vahvimmin esiin. Myö ollaan hassuja, myö ollaan vakavia, myö ollaan ilosia ja myö ollaan surullisia. Miun mielestä myö kaikki ollaan just hyviä tämmösenään.

Miun äiti on 50-vuotias osastosihteeri keskussairaalassa. Äiti on tosi huolehtivainen, ja pohjanmaalaisista juurista johtuen  kovaääninen ja remakkanauruinen nainen. Miun äiti on semmonen ihminen, joka huolehtii, että perheen asiat on mapitettu niin laskuja kuin lasten koulu- ja työtodistuksia myöten. Vaikka mie oon aina pärjänny hyvin ja omatoimisesti koulussa, äiti on aina varmistanu että mie pärjään. Koskaan ei oo semmosta hetkeä, etteikö äiti huolehtis että elämä on raiteillaan. (Yleensä myös äiti muistaa ne asiat, joita mie en muista!) Äiti on myös mummo, halusi kuitenkin että hänestä puhutaan mammana. Miun äiti on maailman paras äiti ja isoäiti.

Iskä on meidän perheen remonttireista ja Seppo Taalasmaa. Meille ei oo koskaan lapsena opetettu, että on olemassa naisten ja miesten töitä, mutta silti toimet jakautuu niin, että isä hoitaa ulkoalueitten kunnossapidon ja myö äitin kanssa sisähommat (vaikka kyllä se iskäkin niihin osallistuu). Iskä pyörittää talohuoltoyhtiötä, ja on ollut niissä hommissa jo reilusti yli kymmenen vuotta. Tämä herra ei ole ehkä se meidän perheen puheliain, mutta yleensä puhuessaan puhuu asiaa. Iskä on meidän perheen moottoriajoneuvoasiantuntija ja miun vanhemmat harrastaakin yhdessä moottoripyöräilyä. Äiti istuu pelkääjän paikalla ja iskä hoitaa ohjaamisen. Iskä arvostaa toimeliaisuutta ja ahkeruutta, ja sitä meille on opetettu ihan pienestä pitäen. Iskä toimii myös päätoimisena ukkina siskontytölle, ja ei kyllä vois lapsella parempaa ukkia olla!

Mie oon meidän perheen kuopus. Mie oon tällä hetkellä ainut kotona asuva lapsi, sillä molemmat miun sisarukset asuu jo omillaan omien puolisoiden kanssa. Miun nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi opiskeleva isosisko on 26-vuotias, ja työasu ja -tarvikeliikkeessä työskentelevä isoveli 21-vuotias. Siskon kanssa nähdään nykyisin hiukan enemmän, sillä hän asuu miehensä ja lapsensa kanssa aivan meidän lähellämme. Hän on myös se, joka on jaksanu kannustaa minnuu harrastamaan liikuntaa, sillä hän on töissä kuntosalin ryhmäliikunnanohjaajana. On mukavaa, kun hän on veljeni ohella kiinnostunut elämästäni, kyselee koulujutuista ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Veljeni asuu kaupungissa ja ei nähdä nykyisin niin usein. Vaikka pienenpänä tulikin otettua yhteen, ja sanottua asioita joita katui jälkeenpäin, itku pääsi kun hän muutti muutama vuosi sitten pois kotoa. Tuli kamalan yksinäinen olo, kun jäi ainoaksi lapseksi kotiin asumaan. Syytän ehkä hiukan sitä, että joudun nykyisin tekemään kaikki kotityöt.... :-D Valokuvassa nyt sentään ollaan ihan nätisti!

Pieni Siirikin on nyt vahvasti osa miun jokapäivästä elämää. Tästä pienestä nyytistä on tullu miulle niin rakas!

Ihan samalla tavalla kuin Siirikin, Tony on miun perhettä. Ehkä vähän tyhmää sanoa, mutta myö ollaan periaatteessa kahestaan meidän oma "perhe". Huono ehkä sanoa vielä tässä vaiheessa, ehkä mielummin sitten, jos joskus asutaan yhdessä. :-) Ikinä en oo ollu näin rakastunu, ja näin vuoden jälkeen kyllä toivon, ettei tää loppuis koskaan. Miun perhekin on ottanu Tonyn niin hyvin vastaan, ja oon iloinen siitä, että kaikki on hyväksyny Tonyn.

Meidän perheessä riidellään ja rakastetaan. Meillä jokainen perheenjäsen hyväksytään juuri sellaisenaan, kuin on. Kaikista huolehditaan tasavertaisesti, kaikki auttavat toisiaan, olipa ongelma mikä tahansa. Tässä on punasen talon poppoo.

ps. Harrastuspostaukset tulevat kahdessa osassa, sillä molemmista harrasteista (steelpannujen soitto ja vapaapalokunta) on niin paljon kerrottavaa!