Leirillä nuorten on tarkoitus suorittaa erilaisia kursseja, joiden avulla he voivat vuotuisesti järjestettävillä taitomerkkipäivillä suorittaa itselleen taitomerkkejä, jotka kertovat jokaisen nuoren senhetkisestä osaamistasosta. Taitomerkkien nimet on miusta jokseenkin hassuja; letkumestari, ruiskumestari yms.. :-D Mutta pääasia leirillä on se, että me kouluttajat jaamme osaamistamme eteenpäin.
Mie olin nyt toista kertaa kouluttamassa palokuntaleirillä, ja miun kurssi oli Alkeiskurssi 1+2, eli kavereiden kesken AKU-kurssi. Siellä miun kaverina oli kouluttamassa miun vpk-kaveri Joni, johon tutustuin viime kesänä Pielaveden leirillä. Myö kaks oltiin kurssin pääkouluttajia, ja sitten meitä oli vielä kolmantena eräs apukouluttaja samasta palokunnasta kuin Joni. Junioreita meidän hellässä käsittelyssä oli 16 kappaletta ikähaarukasta 7-10v. JA NE VAATII TYÖTÄ. Tuon ikäisille naperoille pitää olla KOKO ajan hirmusesti tekemistä, teoriapainotteista opetusta ei saa olla piiruakaan liikaa ja leikkejä pitää keksiä hirmunen liuta. :-D
Olin lauantaina kotiin tullessa NIIN nuutunu, että oksat pois. Olin klo 21 jo ihan sipissä, mutta teistelin vielä muutaman tunnin ennen ku annoin itseni nukahtaa. Tästä leiristä vois kirjottaa niin paljon, mutta tällä hetkellä tuntuu että teksti on niin hajanaista luettavaa.. Tuolta alempaa näitte meidän päiväohjelman, joka noudatti tiettyä kaavaa aika orjallisesti koko viikon. Se on hyvä, sillä siihen rytmiin tottuu yllättävän nopeasti! Nyt kyllä vaan ratkesin miun kaurapuurorytmistä. Ehdin syödä 8 putkeen kaurapuuroa aamupalaksi, mutta tänään en kerenny. Pitää palata mahdollisimman pian ruotuun, ei oo hyvästä tämmönen ratkeaminen!
 |
| © Jari Kuittinen |
 |
| © Jari Kuittinen |
 |
| © Jari Kuittinen |
Leireillä ei ainoastaan opiskella, vaan illalla ruuan jälkeen, n. klo 17 jälkeen on vapaata aikaa. Mahdollisuuksia on monia - järjestetyn iltaohjelman lisäksi on mahdollisuus erilaisille pihapeleille, vesipyssysodalle.... Suurin juttu on ehkä kuitenkin leiriolympialaiset, jotka järjestetään jokaisella leirillä. Siellä jokaiselta kurssilta kootaan oma olympialaisjoukkue, ohjaajan lisäksi on yleensä 4-5 kurssilaista. Päätarkoituksena olympialaisille ei ole päihittää muita tai kilpailla verenmaku suussa, vaan kastella, kastella, kastella ja kastella muita. No, kuvia näätte alla :-D
Tänä vuonna leiripaikka oli hiukan erilainen. Tavallisesti leirialueena on toiminut leirikeskus/retkeilykeskus metsän siimeksessä, mutta nyt olimme melkein keskustassa. Leiri pidettiin Mikkelissä Mikael-koulun pihalla, mikä päällisin puolin oli leirialueena ihan toimiva, mutta kaupunkiolosuhteissa joku vaan tökkii ja pahasti, kun on tottunut viettämään viikon sivistyksestä syrjässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä leirialue, eikä ulkopuolisia kävijöitä leirialueelle tullut, vaikka niin pelättiin! Leirialue oli rajattu mellakka-aidoin. Kuulostaa aika rebeliltä?
Majoittuminen tapahtuu teltoissa (poislukien lapsiperheet, jotka saavat sisämajoituksen), eli palokuntaosastot ottavat mukaansa joko puolijoukkuetelttoja tai sitten retkeilytelttoja. Mie nukuin yksinäisessä ylhäisyydessäni kahden hengen tilavassa teltassa 15cm paksuisella patjalla. Terveiset vaan äidille; olis pitäny uskoa sinnuu siinä, että se patja ei mahu telttaan. Terveisin tyttäresi joka asetti sitten patjan teltassa kulmasta kulmaan, että kykeni nukkumaan siellä ilman, että varpaat paleltuu.
 |
| Miun yksiö! |
 |
| Meidän VPK:n auto!! |
 |
| © Jari Kuittinen |
 |
| © Jari Kuittinen |
En kyllä luopuis tästä harrastuksesta mistään hinnasta. Vaikka muutankin Lappeenrantaan kohta, ajattelin käydä tsekkaamassa paikallisen VPK:n toimiontaa. Ensi vuonna onkin Pohjois-Karjalan vuoro järjestää leiri, joten ENSI VUONNA OUTOKUMPU JA KOLMIKANTA MATALAKS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti