Pidemmät vapaat on pirullisia. Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että nukkumaanmenoaika venähtää aamun puolelle, uniaika menee päivän puolelle ja hetken aikaa oltuani hereillä huomaan, että päivä on taas ohi. Unirytmi on taas heittänyt ihan häränpyllyä.
Miun iskä lähti jo töihin, ja mie en oo nukkunu silmäystäkään tänä yönä. Syytän omaa heikkoa itsekuriani siitä, että annan itteni kattoa netistä sarjoja yömyöhään, parhaimpana uniaikana. Lupasin itelleni mennä tänään ajoissa nukkumaan, mutta eihän siitä taas tullut mitään, koska mie en malttanu.
Positiivista se, että miulla ei oo huomenna kiire minnekään, mutta ärsyttää se etten rupea nukkumaan. Minnuu ei itseasiassa edes väsytä tällä hetkellä. Toivottavasti Mikkeliin hurauttaminen korjais unirytmin, kun työhönlähtijän nukkumaanmenoaikataulu "pakottaa" miutkin menemään nukkumaan ajoissa. Miksi ihmeessä mie valvotan itteeni, kun ois paljon tärkeämpää nukkua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti