Knitting

❤Terveisiä täältä lankakerien keskeltä!❤

Allekirjoittanut alkaa toden totta mummoutumaan pikkuhiljaa tänne pieneen huoneeseensa! Kuukauden sisällä miun omista pikku kätösistä on valmistuneet kahdet lapaset, pienen lapsen villasukat, säärystimet ja pipo. Tällä hetkellä tekeillä ovat naisten villasukat ja pipo.

Opiskelijabudjetin oikeaa käyttämistä on se, että menet Prismaan aikeinasi ostaa kenties vähän enemmän ruokaa, mutta sen sijasta päädyt ostamaan 17€:lla lankoja ja vähän tykötarpeita, että pärjää viikonlopulle asti :-D

Onhan se nyt hitsin hienoa, kun osaa tehdä oikeasti käyttöön soveltuvia asusteita ja näkee sen kättensä työn samoin tein! Joskus mie vielä teen itelleni villapaidan tai vähintään boleron. Sitäpaitsi, en usko että kukaan pahastuu saadessaan joululahjaksi pehmeän paketin. Oon parina vuotena yrittänyt panostaa joululahjoihin sillä tavalla, että teen mahdollisimman paljon niitä itse. Nyttenkin on useita projekteja mietintämyssyssä ja työn alla!

 Oon ihan rakastunu neulomiseen, en tiiä osaanko lopettaa talvenkaan jälkeen ❤ 

Onko muita neulomiseen hurahtaneita?

2v

Tein sen viime vuonna. Ja tein sen taas.

Blogi täytti jo 8.11. kaksi vuotta!!! Miten saatoin taas unohtaa, kurja minä!

Hyvää syntymäpäivää Terrible, but lovely hassle!

 Jatkukoot yhteistyömme tästä eteenpäinkin yhtä hedelmällisesti :-)

kuva: weheartit

Naked truth

"I am beautiful, no matter what they say
Words can't bring me down
I am beautiful, in every single way
Yes, words can't bring me down, oh no
So don't you bring me down today."

Enni sai minut alun alkajaisiksi miettimään tätä asiaa. Myös MouMou ja Cava pistivät pohtimaan omalla osuudellaan.

Idea lähti tästä kirjoituksesta, johon kuului haaste. Bloggaajia haastetaan laittamaan itsestään blogiinsa meikitön kuva muistuttamaan meitä siitä, kuinka vääränlaisen kuvan media antaa nykypäivänä kauneudesta, luonnollisuudesta ja ylipäätään ulkonäöstä, erityisesti naisten kohdalla.

Lehti- ja mainoskuvia käsitellään rankalla kädellä, kuvien henkilöistä koitetaan saada "täydellisiä". Mutta onko täydellisyys tosiaankin sitä, että ihminen on kuin tehtaan liukuhihnalta valettu muovinukke? Yllä mainitsemissani blogeissa asiaa on pohdittu hyvin, ja voin allekirjoittaa kyseiset kirjoitukset täysin.

Tältä minä näytän, kun tulen suihkusta ja olen niin sanotussa luonnontilassa. Silmänaluset ovat tummat ja hieman juonteiset. Nenässäni on mustapäitä ja kasvoissa satunnaisia epäpuhtauksia. Kropassani on kurveja ja ruttuja. Mie en oo mallinmitoissa, enkä kyllä haluaisikaan olla. Miulle riittää se, että rakastan itteäni juuri tällaisena.

En väitä, ettenkö käyttäisi aikaa meikkaamiseen ja koettaisi saada huonoimpina päivinä finnejä tai tummia silmänalusia piiloon. Meikilläkään ei kyllä saa kaikkea piiloon, vaikka sitä kovasti tahtoisikin. Toisaalta en myöskään koe sitä ongelmaksi, että menisin ilman meikkiä julkisille paikoille, olipahan sitten kyseessä kauppa tai koulu. :-)

Kuten Moumou hienosti sanoi omassa kirjoituksessaan, "normaalilla ihmisellä on ihohuokoset".

Tarttukaa haasteeseen!

edit: kuvalle ei ole tehty muuta, kuin hieman rajattu!

Tuhansia päiviä

Minnuu harmittaa niin paljon, kun työharjoittelun vuoksi tää blogi on jääny taka-alalle. Moneen otteeseen on ollu niin kova hinku kirjoittaa jostakin, mutta ideoita tai aikaa ei ole ollut. Nyt koulu alkoi onneksi uudestaan, ja elämässä on toivottavasti muutakin kuin kirjojen parissa puurtaminen. Harjoittelu oli varsin onnistunut ja opettavainen. Nollatasosta lähtijänä mie oon todella tyytyväinen siihen, millaista kehitystä miussa on tapahtunu noinkin lyhyessä ajassa, kuin neljä viikkoa.

Mie koen saavani paljon iloa kauniista ulkovaloista. Mikkelin Kenkäverolla on aivan tuhottoman kauniit ulkovalot, ja tottahan toki niistä piti päästä ottamaan kuvia. Miun viikonloput on kulunu aika vahvasti Mikkelissä nyttemin. Vaihtelu virkistää, ja tykkään kaupungista todella paljon. :-) Olin ihan innoissani, kun sain otettua tällaisia kivoja valopallokuvia!

Ja koska ulkovalot tarkoittaa kylmeneviä ilmoja ja lumen tuloa, piti viluvarpaan ostaa itselleen talvikäyttöiset tennarit. Kengät löysin Mikkelistä Click shoes-nimisestä kaupasta. Suosittelen kyllä Mikkelissä päin olijoita käymään kyseisessä kaupassa. Kenkiä kyllä löytyy kaikille mieltymyksille ja tyyleille!

Tauko on pahasta

Sanoo koulunpenkille jälleen palannut Marika!

Harjottelun takia on ollu niin rättipoikkitööt, että blogi on jäänyt ihan taka-alalle. Miulla kuitenkin on muutamia kuvia, joita haluan teille postailla huomenna. Ajattelin myös osallistua erääseen haasteeseen, joka monessa blogissa onkin viime päivien aikana näkynyt.

Palatkaamme siis huomenna asiaan :-)

pusuja kaikille kärsivällisille!

Tr00 hipster

Kuva: Mikko Nikkinen/Storymakers, Saimaan ammattikorkeakoulun hakijaopas 2013

Tässä tulokset aiemmin kertomastani "valokuvamalleilusta". Surffailin pitkästä aikaa koulun sivuille tarkoituksenani katsoa tulevaa lukujärjestystä ja huomasin, että hakijaopas oli julkaistu. Klikkasin tiedoston heti auki. Täytyy sanoa, että hetken pakokauhusta huolimatta olen kuvaan erittäin tyytyväinen. Näytän rennolta, omalta itseltäni (laseja lukuunottamatta, mutta ne kuului kuvan imagoon!) :-)

Mitäs tykkäätte, onnistuinko?

Exitus

Arvaamaton on tuo ihmiselämän kulku. Olen tällä hetkellä työharjoittelussa, toinen viikko on käynnissä. Tänään jouduin ensimmäistä kertaa hoitaja"urani" kohtaamisiin kuoleman kanssa. Eräs potilas siirtyi tänään vihreämmille laitumille oltuaan jo pidemmän aikaa sairaana. Hän lähti rauhassa, ja pääsi irti vaivoistaan. Veti vaan miut aika hiljaiseksi, ja loppuilta onkin mennyt hieman itkuisesti ja elämän kiertokulkua miettiessä.

Se olo, kun poistut huoneesta  hakemaan hoitotarvikkeita, menet takaisin parin minuutin kuluttua ja huomaat katsovasi ihmistä, jonka sielu on jatkanut matkaansa, on todella hurja. Tuntui siltä, kuin kaikki voimat ois hävinny kehosta. Kävin kuitenkin hoitamassa kyseistä potilasta päivittäin useamman kerran.

Olen rohkaissut itseäni sillä, että tapaus ei tule olemaan viimeiseni. Kuolema on yksi hoitoalan huonoista puolista, ja siihen tottuu ajan kanssa. Toisilla prosessi on hitaampaa, toisilla nopeampaa. Ajattelen myös, että olen yhdessä muiden hoitajien kanssa antanut kyseiselle ihmiselle parasta mahdollista hoitoa, ja hänelle kivuttoman ja mahdollisimman hyvän olotilan ennen viimeistä matkaa. Olen tehnyt oman osuuteni hyvin.

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet hyvin opettavia ja silmiä avaavia. Joka päivä hämmästyn yhä uudelleen ja uudelleen. Kai tätäkin voi kutsua oppimiseksi?

Terveisin,
ihmeissään oleva ja hieman suru puserossa kohtapuoliin pehkuihin sikiöasentoon lelukoira kainalossa painuva opiskelijatyttönen.

New hair + sports

Naurahdin hieman peilikuvalleni, kun otin lenkin jäljiltä ponnarit pois päästä. Näytin joltain 80-luvulta hypänneeltä jumppaohjaajalta :-D Kokeilin sitte paria tapaa laittaa hiukset kiinni treenailujen ajaksi, mutta lopputulokset oli lähinnä tupsupäistä sirkushevosta ja 4-vuotiasta pikkutyttöä. Haha.

Shooting, not ducks but photos

Hitusen haastavaa tuo liukkailta kiviltä poistuleminen..

"Kahtokee ku näytän ihan spanielilta, hauhau."

ps. loppukevennys. Koettiin Railan kanssa suurta hauskuutusta, kun rämpättiin paria kuvaa ees takasin. "Näistähän sais aika hauskat gifit höhöhöhöhö!" Ei, en koe minkäänlaista myötähäpeää omaa normaaliuttani kohtaan.

gif online creator

gif online creator

generator gif

Jossa viimeisen kerran kiljut riemusta

Kotikonnuilla käyty, johan tuo oli ikävä kaikkia immeisiä<3 p="p">

Vietin aikaa kotosalla keskiviikosta maanantaihin :-) Tuolle välille mahtui kummityttöjen moikkaamista, ystävien näkemistä, yökyläilyä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja elokuvia. Pääsin myös nautiskelemaan kirpeästä syysilmasta ja auringonpaisteesta.

Keskiviikkona olin puoli kahdeksan aikaan illalla Joensuussa, ja en tehnyt oikeastaan muuta kuin kiiruhtanut äidin kyydillä mummoni luokse, jossa siskontyttöni Siiri oli isänsä kanssa. Kyllä voi pientä ihmistä olla ikävä, voi hyvänen aika!

Torstaina kävin ripsien ja kulmien värjäyksessä ja menimme mummoni kanssa hoitamaan  1-vuotiasta kummityttöäni Liperiin. Toinen pieni ihminen, jota oli ikävä. Tyttö ei vierastanut laisinkaan ja meillä oli tosi kivaa! Kävin maaseudun rauhassa kuvailemassa hieman ulkona.

Perjantaina olikin sitten aika kipittää parturin penkkiin ja mennä viettämään tyttöjen iltaa Amarilloon. Käytiin Lauran kanssa yksillä Murussa, ennen kuin Linda pääsi töistä. Sen jälkeen suuntasimme jonottelemaan Amarilloon pöydän saamista. Siellä oli ihan huima ryysis! Amarillosta sai tuolloin -15% kaikista tilauksista, joten ei se ollut ihmekään. Myö ei jouduttu onneksi odottamaan pöytää varttia pidempään.

Lauantai olikin sitten omistettu Railan näkemiselle. Käytiin ensin kaupungilla etsimässä miulle syystakkia, ja löysinkin yhden varteenotettavan ehdokkaan. Päätin kuitenkin käydä parissa muussa kaupassa, etten tee hätäistä ostopäätöstä. No, muualta ei tietenkään löytynyt yhtään mitään, ja päätettiin Railan kanssa suunnata takaisin Onlyyn. EIKÖS JOKU VATIPÄÄ TIETENKIN OLLUT VIENYT SEN AINOAN M-KOON TAKIN JA VARANNUT SEN ITSELLEEN. Not to blame her, oisinhan mie voinut itsekin varata sen, mutta silti se takinviejä ärsyttää. Mikkelissä uusi yritys! Käytiin iltapäivällä kuvaamassa ulkona (josta parempaa kuvamateriaalia tulossa myöhemmin), tehtiin ihan järisyttävän hyvää kanasalaattia, nautiskeltiin rosé-viiniä ja katseltiin leffaa.

Olin Railan luona sunnuntaina myöhään iltapäivälle. Menin sunnuntaina vanhempieni luokse yö meidän mökkirantaan, ja päätin lenkkeillä sinne mummoni luota. Kirpeässä syysilmassa tarpominen ei tehnyt laisinkaan pahaa, sen jälkeen oli ihana mennä kuumiin rantasaunan löylyihin.

Maanantaiaamu oli hyvin hyvin sumuinen. Tästä vielä hienot shotit loppuun.